Aihearkisto: 4. Itsensä rakastaminen

Itsensä rakastaminen on manifestointiprosessin neljäs askel.

Tyttö joka pääsi kyytiin,ja tyttö joka ei päässyt

Satuin eilen näkemään, kun kaksi tyttöä nousi peräkkäin bussiin, ja molempien bussikortti piippasi tyhjää. Ensimmäinen tyttö kääntyi ja poistui bussista katse alas painettuna. Toinen tyttö sen sijaan hymyili kuljettajalle ja totesi: ”Oho, ei riittänytkään.”

En kuullut, mitä kuljettaja vastasi, mutta hetken kuluttua tyttö jatkoi: ”Pääsenkö minä tämän kerran siitä huolimatta?”

Kuljettaja vastasi myöntävästi, ja tyttö etsi itselleen paikan. Ensimmäinen tyttö seisoi edelleen pää painuksissa pysäkillä.

Olen työskennellyt viime aikoina paljon itsensä rakastamisen teeman parissa, ja nuo kaksi tyttöä kuvasivat hyvin selvästi, mistä tässä työskentelyssä on kyse.

Ensimmäinen tyttö ei pitänyt itseään niin arvokkaana, että olisi mielestään ansainnut kyydin, vaikka hänellä ei ollut siihen virallista oikeutta. Koska hän ei sitä mielestään ansainnut, hän ei edes pyytänyt. Sen sijaan hän poistui häpeillen bussista.

Tässä oli kyse vain yhdestä bussikyydistä, mutta sama asenne toistuu ja voimistuu, kun on kyse isommista asioista, esimerkiksi siitä, saako elää sellaista elämää, jota oikeasti syvällä sisällään haluaa. Ensimmäinen tyttö ja lukemattomat hänen kaltaisensa tytöt, pojat, miehet ja naiset eivät usko, että heillä on oikeus elää unelmiensa elämää. He eivät kysy, kuljettaisiko elämä heidät unelmien luo, vaan antavat bussin ajaa ohi pyytämättä päästä mukaan.

Toinen tyttö sen sijaan uskoi voivansa saada kyydin. Hän uskoi, että hänellä on oikeus pyytää sitä, ja hän sai sen mitä pyysi ja mitä sillä hetkellä tarvitsi.

Toinen tyttö uskaltaa todennäköisemmin pyytää elämältä myös isompia asioita: työn, josta nauttii, ja jossa saa toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla, upean, rakastavan parisuhteen, ihania ystäviä, vapaa-aikaa, unelmiensa kodin jne. Ja koska hän pyytää, hän todennäköisemmin saa ne.

Kumpaa tyttöä sinä haluat muistuttaa enemmän – sitä joka häipyy vähin äänin taka-alalle, vai sitä joka pyytää elämältä sitä mitä haluaa ja tarvitsee?

Näetkö itsesi oikeassa valossa?

Sain eilisellä ratsastustunnilla hienon ahaa-elämyksen.

Alettuani ratsastaa kaksi vuotta sitten uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen olin unohtanut ratsastuksesta hyvin paljon, varsinkin kun olin saanut opetusta ratsastuksessa viimeksi kaksitoista vuotta aikaisemmin.

Hyväksyin totta kai sen, että en osannut enää ratsastaa yhtä hyvin kuin ennen. Samalla hyväksyin sen, että ratsastus on jollain tavalla työlästä, ja että on haastavaa saada hevonen kulkemaan haluamallaan tavalla.

Eilen ratsastin kuitenkin pitkästä aikaa hyvin helpolla hevosella. Finaalin ravi ja laukka ovat ihanan pehmeitä, ja niissä on helppo istua. Finaal ei ole liian laiska eikä liian vauhdikas, ja esteillä se on hyvin tasainen ja luotettava. Se on myös herkkä ja tottelevainen.

Tämä asetti asioita perspektiiviin. Ymmärsin, että osa ratsastustuntien vaikeudesta on johtunut siitä, että ratsastan usein laiskoilla poneilla, jotka eivät anna mitään ilmaiseksi. Hyppään hevosilla, jotka innostuvat liikaa, ja joiden pidättelemisestä tulee välillä kädet kipeiksi, tai jotka tekevät esteillä ihmeellisiä loikkia, niin että minun on vaikea pysyä hypyissä mukana.

Mieleeni muistui myös eräs tuttuni, joka masentui työssään, koska koki sen liian vaikeaksi. Kun asiasta alettiin puhua työpaikalla, tuttuni sai kuulla, että hän saa yleensä kaikkein vaikeimmat projektit. Jos hän olisi tiennyt tämän aikaisemmin, hän olisi osannut suhtautua työhönsä eri tavalla, ja olisi ehkä voinut välttää masennuksen. Tämä on nyt vain arvailua, mutta voi olla, että hänen masennuksensa johtui siitä, että hän koki olevansa huono ja riittämätön työssään, vaikka hänen täytyi itse asiassa olla todella hyvä, koska vaikeimmat projektit annettiin juuri hänelle.

Muistin myös erään ihmisen, johon tutustuin kymmenen vuotta sitten. Tämä nainen oli yksi säteilevimmistä ihmisistä, jonka olin koskaan tavannut. Hän oli lämmin ja erityinen ja sai minut tuntemaan oloni kodikkaaksi uudessa paikassa, jossa on en tuntenut ketään.

Ällistyin kuullessani hänen muutamaa viikkoa myöhemmin sanovan, että hänen pitäisi laihtua, ennen kuin miehet voivat kiinnostua hänestä. Hän ei ollut lihava, ehkä vähän ylipainoinen, mutta minun mielestäni sillä ei ollut mitään merkitystä. Merkitystä oli sillä, että hän oli upea, mutta ei itse tajunnut sitä.

Tästä pääsemmekin sinuun.

Näetkö sinä itsesi oikeassa valossa? Näetkö sinä omat lahjasi ja kykysi? Näetkö oman upeutesi, oman ihanuutesi?

Jos et, tai et ihan niin paljon kuin haluaisit, tie omien kykyjen ja oman upeuden näkemiseen kulkee itsensä rakastamisen kautta.

Ilmaisessa Rakasta itsesi onnelliseksi -webinaarissa opit, miten luoda pohja syvälle ja aidolle rakkaudelle itseäsi kohtaan. Ilmoittaudu mukaan webinaariin tästä.

Luova liittolaisesi,
Inna Thil

Mitä jos haavoittuneet puolesi saisivat sitä mitä ne tarvitsevat

Henkisyys on toisinaan rajua. Väittäisin jopa, että jotkut yleisesti hyväksytyt henkiset opit ovat suorastaan väkivaltaisia. Eivät ehkä toisia ihmisiä kohtaan, vaan sinua.

Tiedäthän, miten meille on opetettu, että meidän pitää kitkeä itsestämme huonot puolet? Meidän pitää karsia itsestämme pelko, viha, häpeä, syyllisyys, arvottomuus, riittämättömyys, negatiivisuus. Kaikki mitä pidetään ”alempana” ja vähemmän henkisenä (lue vähemmän arvokkaana) kuin valo ja rakkaus. Edelleen on vallalla käsitys, jonka mukaan henkisen ihmisen pitää olla koko ajan rakastava, lempeä ja säteilevän onnellinen.

Niin me sitten kitkemme huonoina pidettyjä puolia itsestämme ja sanomme noille puolillemme, että ne eivät saa olla olemassa. Kitkemme, karsimme, työnnämme pois, revimme irti kaikkea mikä tuntuu epämukavalta ja vaikealta omasta tai jonkun toisen mielestä.

Olen itsekin tehnyt tätä vuosien ajan, ja koin jopa pääseväni jollain tavalla eteenpäin. Alkaessani työskennellä itsensä rakastamisen parissa tajusin kuitenkin, miten rakkaudetonta ja väkivaltaista se on.

Epämukavat, vaikeat, negatiiviset, pelokkaat, ahdistuneet, kateelliset, vihaiset, ahneet, mustasukkaiset, alistuvat ja hyökkäävät puolemme ovat haavoittuneita osiamme.

Torjuessasi kipeät ja huonoina pitämäsi puolesi ja tunteesi ja pyrkiessäsi pääsemään niistä eroon et anna näille puolillesi mahdollisuutta saada rauhaa.

Nämä puolesi kaipaavat ainoastaan tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi sellaisina kuin ne ovat. Ne pyytävät sinulta rakkautta ja hyväksyntää saadessaan sinut toimimaan ”huonolla” tavalla kuten luokkaantumaan tai ärsyyntymään. Saadessaan hyväksyntää ja rakkautta ne saavat rauhan ja alkavat eheytyä. Silloin niiden ei tarvitse enää huutaa niin lujaa.

Hyväksyessäsi vaikean puolen itsessäsi annat sille luvan olla olemassa. Tämä ei ole samaa kuin alistuminen. Hyväksymällä ikävän puolen tai ominaisuuden osaksi itseäsi ymmärrät, että olet ihan yhtä hyvä sen ominaisuuden kanssa kuin ilman sitä. Tällöin sinä itse saat rauhan ja pystyt rakastamaan ja tukemaan niitä puoliasi, joiden on vaikea olla.

Mieti hetki muutamia puolia, joista olet yrittänyt päästä eroon henkisen kasvun nimissä (tai ollaksesi riittävän hyvä ja saadaksesi hyväksyntää itseltäsi ja toisilta). Itselläni tällaisia puolia ovat olleet mm.
– epävarma, huonon itsetunnon omaava puoli
– pelkäävä puoleni
– ujo ja vetäytyvä puoleni
– kateellinen ja mustasukkainen puoleni
– se puoleni, joka kokee olevansa niin perinpohjaisen viallinen, että se on sen takia tuomittu olemaan ikuisesti yksin, erillään toisista.

Vuoden kestävällä Itsensä rakastamisen taika -kurssilla palataan yhä uudelleen kaikkien tämänkaltaisten puolten täydelliseen hyväksymiseen eri tavoin, eri näkökulmista. Tällaisessa työskentelyssä todella on taikaa.

Heinäkuussa käsittelimme kurssilla itsetuntoa. Itsetunto on yksi yhdestätoista itsensä rakastamisen osa-alueesta. Itsetuntomentoroinnin lopuksi, niin kuin aina mentoroinnin päätteeksi, ohjasin intuitiivisesti manifestoinnin.

Tässä manifestoinnissa annetaan huonon itsetunnon omaavalle puolelle lupa olla olemassa. Se nähdään osana itseänä, hyvän itsetunnon omaavan puolen rinnalla, ja vaikka olisikin tuntunut siltä, että huonon itsetunnon omaava puoli on suurempi, manifestoinnin aikansa se tuntuu pienemmältä kuin hyvän itsetunnon omaava puoli.

Tuntuu todella helpottavalta antaa haavoittuneille puolille lupa olla olemassa, rakastaa ja tukea niitä, ottaa ne mukaan kaikkiin kokemuksiin sen sijaan, että ne työnnetään pois.

Itsetunto-manifestointi auttaa tekemään juuri tämän – tuntemaan, että huonon itsetunnon omaava puolesi on vain yksi (pieni) osa sinua, että sillä on lupa olla olemassa, ja että se on rakastettu juuri sellaisena kuin se on – rumana, epävarmana, vihaisena, mitä se ikinä kokee olevansa.

En tavallisesti myy kursseihin liittyviä manifestointeja erikseen, mutta Itsetunto-manifestointi on ollut niin voimakas ja tehokas, että haluan tarjota sinulle mahdollisuuden saada se käyttöösi.

Voit tilata manifestoinnin lähettämällä sähköpostia inna@omanelamaniluoja.fi. Jos olet uusi asiakas, saat n. 15 minuutin pituisen, ladattavan mp3-äänitteen  33,50% alennuksella 9,90 e, jos tilaat manifestoinnin 31.8 mennessä. Normaalihinta 14,90 e.

Tilattuasi manifestoinnin lähetän sähköpostiisi latauslinkin.

Kuinka paljon ihmisen pitää oikeasti muuttua?

IMG_7344Useimpien ihmisten pitää muuttua pystyäkseen luomaan elämän, joka täyttää heidän syvimmät toiveensa.

Ajatellaanpa esimerkiksi minua. Sairastuin 15-vuotiaana vaikeaan masennukseen, ja sen ”ansiosta” maailmankuvastani tuli todella synkkä. Inhosin itseäni ja ajattelin, että kohtalo jostain syystä antaa kaikki hyvät ja ihanat asiat ja kokemukset toisille, ja minä jään paitsi kaikesta mitä haluan. Olin kateellinen toisille ja kuvittelin, että he vain ovat jollain tavalla parempia kuin minä.

Parikymppisenä tein löydön, joka muutti elämäni. Luin kirjan, joka kertoi ajatuksen voimasta ja siitä, että ihminen luo elämäänsä omilla ajatuksillaan. Jos ajattelee negatiivisesti, luo negatiivisia kokemuksia. Jos taas ajattelee positiivisesti, luo elämäänsä ihania asioita.

Sitä kautta minulle avautui itsensä kehittämisen maailma. Aloin lukea henkistä kirjallisuutta ja näin välähdyksiä aivan uudenlaisesta tavasta olla ja elää.

Sellaisen elämän saavuttaminen tuntui kuitenkin vaativan paljon. Piti kasvaa ihmisenä, vapautua egosta, pelosta, negatiivisista ajatuksista ja tunteista ja kaikista muistakin huonoista ominaisuuksista ja tavoista. Piti valaistua, tulla henkisesti täydelliseksi.

Kuitenkin valaistuminen oli kaukana. Siinä onnistuakseen piti pystyä nousemaan tavallisen ihmiselämän yläpuolelle ja jopa irtaantua siitä kokonaan. Se oli vaikeaa.

Silti halusin valaistua. Halusin kehittyä ihmisenä. Halusin tulla täydelliseksi. Jollain tasolla koin, että sitten kun olisin valaistunut, sitten kun en tuntisi enää pelkoa, sitten kun en menettäisi hermojani vaan pysyisin tyynenä ja rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, sitten olisin riittävän hyvä.

En tajunnut silloin, että kasvu on matka, jossa ei tule koskaan perille. Koskaan ei tule valmiiksi.

On raskasta ja uuvuttavaa elää ajatellen, että ei ole riittävän hyvä. Silloin on sisäinen pakko päästä pisteeseen, jossa riittää itselleen ja toisille. Silloin vasta voi antaa itsensä levätä.

Mutta koska matka on loputon, lepoa ei koskaan tule. Koskaan ei tule pisteeseen, jossa on valmis, jossa kehitettävää ei enää ole.

Minulla on ystävä, jolla on ollut tapana hypätä asioihin päätä pahkaa. Varsinkin parisuhteisiin. Hän heittäytyy täysillä ja on saanut jälkeenpäin huomata, että ei ole valintatilanteessa ymmärtänyt toisesta kaikkea oleellista. Takana on suhteita aggressiivisten, petollisten ja epärehellisten miesten kanssa.

Hiljattain ystäväni erosi miehestä, jonka kanssa hänellä ei ollut mitään yhteistä. Miehestä joka ei tiedosta ihmisen sisäisestä elämästä mitään, ja joka oli kovin äkkipikainen ja purki hermostumistaan lapsiin.

Melkein välittömästi eron jälkeen ystäväni tapasi uuden miehen ja rakastui. Nyt he ovat muuttamassa yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Voisi ajatella, että ystäväni noudattaa taas kerran vanhaa kaavaansa, että hän ei vieläkään ole ottanut opikseen virheistään. Että hänen pitäisi pysähtyä miettimään ja edetä rauhallisesti.

Uusi mies on kuitenkin täysin erilainen kuin hänen aikaisemmat kumppaninsa. Hän on lämmin ja rakastava ja pitää huolta ystävästäni. Ystäväni pystyy puhumaan hänen kanssaan kaikesta.

Ystäväni oli tehnyt sisäistä työskentelyä. Olimme puhuneet monet kerrat siitä, millaisen miehen hän ansaitsee ja miten ihanan miehen hän voi saada. Hänellä oli hyvin vahva halu kokea rakastava ja toimiva parisuhde, jossa häntä tuetaan, ja jossa elämää oikeasti jaetaan ja koetaan yhdessä.

Eron jälkeen ystäväni teki asioita eri tavalla kuin ennen. Hän valitsi jo lähtökohtaisesti ihmisen, joka haluaa samoja asioita kuin hän.

Ystäväni ei kuitenkaan tarvinnut muuttaa sitä, kuka hän on. Hänen ei tarvinnut muuttua liian varovaiseksi ja pidättyväksi. Riitti, että hän alkoi kuunnella itseään ja sydäntään.

Ehkä suurin muutos, joka meidän tarvitsee tehdä itsessämme, ei olekaan persoonan muuttaminen joksikin aivan toisenlaiseksi, vaan ehkä meidän tarvitsee yksinkertaisesti opetella rakastamaan ja luottamaan itseemme niin paljon, että annamme itsellemme luvan tavoitella ja luoda sitä, mitä syvällä sisällämme ihan oikeasti haluamme. Ystäväni halusi rakastavan parisuhteen, ja hän loi sen asettamalla seurustelukumppanille erilaisia kriteereitä kuin aikaisemmin.

Ehkä meidän ei tarvitse lähestyä kasvua negatiivisen kautta keskittymällä heikkouksien ja huonojen puolten kitkemiseen, korjaamiseen, muuttamiseen ja pois repimiseen. Kuka edes määrittelee, mikä ominaisuus on hyvä ja mikä huono? Joku tietty ominaisuus on jossain tilanteessa avuksi ja jossain toisessa tilanteessa siitä voi olla haittaa.

Ehkä elämään, jossa sydämen ja sielun toiveet täyttyvät riittää, että olemme omia itsejämme ja kuuntelemme mitä syvällä sisällämme haluamme.

Ehkä meidän ei tarvitse olla täydellisiä tai valaistuneita tai valmiita ollaksemme riittäviä ja tunteaksemme täyttymystä.

Ehkä me vain riitämme sellaisina kuin olemme.

____________________________________________

Tilaa Oman Elämäni Luoja -uutiskirje. Saat samalla ilmaisen 5 myyttiä manifestoinnista -nettikurssin.

_________________________________________________________

Kuka SINÄ oikeasti olet?

Itsensä rakastamisen taika -kurssin teemoina helmi-maaliskuussa ovat itsensä täydellinen hyväksyminen, itsensä tiedostaminen ja rehellisyys itseä kohtaan.

Voisi olettaa, että meidän on kaikkein vaikeinta hyväksyä itsessämme huonot puolet ja heikkoudet. Kurssi on kuitenkin tuonut monelle suuren oivalluksen, että hyvien puolten ja ominaisuuksien hyväksyminen itsessä on vieläkin vaikeampaa, ja että kaikkein suurimmat sokeat pisteet liittyvät omaan ihanuuteemme ja upeuteemme.

Aina kaikkia puoliamme ja ominaisuuksiamme ei voi jaotella hyviksi tai huonoiksi. Ne vain ovat.

Muistan, kun kaksikymppisenä olin lähdössä vuodeksi vapaaehtoistyöhön pieneen saksalaiseen teatteriin. Vapaaehtoisia välittävän järjestön edustajat kysyivät minulta haastattelussa, olenko rivimies vai johtaja.

– Täytyy tunnustaa, että rivimies, vastasin häpeillen.

Ei ole sinänsä mitään huonoa siinä, että on rivimies. Minä kuitenkin tunnistin jo silloin itsessäni jotain, mitä en uskaltanut tuoda esiin tai uskoa edes todeksi, koska kukaan ei ollut nähnyt sitä minussa.

Olin ujo, arka, yliherkkä, syrjäänvetäytyvä, sisäänpäinkääntynyt, hiljainen, kiusattu, ulkopuolinen. Miten minä olisin voinut olla johtaja?

IMG_7096bJa kuitenkin vanhemmiten olen alkanut sisäistää, että olen. Minulle johtajuus ei tarkoita yrityksen tai organisaation johtamista, vaan sitä, että olen tiennäyttäjä. Johdan ja opastan toisia uuteen tapaan elää ja luoda elämäänsä.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia asioita sinusta paljastuu.

Millaisia voimakkaita, positiivisia, yllättäviä ominaisuuksia ja puolia sinä olet piilotellut ja ehkä vieläkin piilottelet itsessäsi?

Miten elämäsi ja onnellisuudentasosi muuttuisivat, jos antaisit niiden päästä esiin?

____________________________________________

Tilaa Oman Elämäni Luoja -uutiskirje. Saat samalla ilmaisen 5 myyttiä manifestoinnista -nettikurssin.

_________________________________________________________

Tuntemattomaan astuminen

IMG_4161-1bMinä sitten rakastan tuoretta avomiestäni. Ja sitä, mitä asiat loksahtavat paikoilleen. Olen päättänyt luoda sisäistä rauhaa ja levollisuutta, ja elämä tuo eteeni asioita, jotka auttavat minua rentoutumaan.

Järjestin tänään laatikoita ja tavaroita muuton jäljiltä, ja yhdestä laatikosta löytyi kannettava cd-soitin. Stereoissamme on cd-soitin rikki, joten musiikinkuuntelu on jäänyt vähiin.

Mutta löytyi cd-soitin. Lounaan jälkeen mietiskelin ääneen, että minun pitää keksiä sellaista tekemistä, jossa ei tarvitse käyttää päätä. Oli raskas olo päässä ja tietokoneella työskentely, lukeminen ym. aktiviteetit olisivat vain pahentaneet sitä.

– Ota se cd-soitin, mieheni sanoi. Ja minä otin. Kuuntelin levyjä, joita en ole kuunnellut vuosiin, ja hetken kuluttua alkoi laulattaa. Huomasin kehoni ja mieleni rentoutuvan ja uusiutuvan. Alkoi tulla jopa lievä inspiraatio, mikä on aina hyvä merkki.

Vaikka olen alkanut kokea taas entistä enemmän ja entistä syvempiä rentoutumisen hetkiä, ja nukunkin jo paremmin, aika paljon käyn vielä ylikierroksilla ja iskee suorittamisvimma.

Muistutan itseäni, että ne juontavat juurensa turvattomuudentunteesta.

Mutta mistä turvattomuudentunne sitten tulee? En minä ole jatkuvasti näin stressaantunut eli en tunne oloani jatkuvasti yhtä turvattomaksi.

Miettiessäni asiaa ymmärsin, että turvattomuudentunne liittyy haluuni laajentaa työtäni ja saattaa se entistä useamman ihmisen tietoisuuteen.

Minulle sanotaan usein, että olen rohkea ihminen. Ja niinhän minä olenkin. Rohkeutta ei voi kuitenkaan olla ilman pelkoa.

Jokainen askel, jonka olen ottanut työssäni, on pelottanut minua.

Ensimmäisen blogikirjoituksen julkaiseminen aiheutti lievän paniikkikohtauksen.

Ensimmäisen äänitteeen tekeminen ja julkaiseminen jännitti hirveästi, ensimmäisestä YouTube-videosta tai suorasta videolähetyksestä puhumattakaan.

Aloittaessani tämän työn loin ympärilleni turvan. Minua pelotti nähdyksi tuleminen. Kritiikin kohteeksi joutuminen. Hylätyksi ja torjutuksi tuleminen. Se, että en olisi riittävän hyvä. Mutta loin tietoisesti turvan pystyäkseni ottamaan tarvittavat askeleet.

Nyt, kun haluan laajentaa, huomaan luomani turvan rajat. Tein siitä liian pienen, ja nyt tunnen astuvani jälleen pelottavaan maailmaan.

Tällä kertaa luodessani turvaa varmistan, että turva on niin laaja ja vankkumaton, että se pitää sisällään kaiken.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Lääke turvattomuudentunteeseen

Toissailtana mennessäni nukkumaan minut valtasi syvä levollisuudentunne. Mistä se oikein tuli, ihmettelin.

Yksi vastaus on asia, jota olen harjoitellut tiiviisti erityisesti viimeisen vuoden ajan. Itsensä rakastaminen.

Huomattuani, että stressini, suorittamisvimmani, täydellisyydentavoitteluni ja kontrollintarpeeni taustalla on turvattomuudentunne, kuvittelin, että vastaus tähän on luoda vastakkainen tunne, turvallisuus.

Yksi keskeisimmistä asioista, joita opetan työssäni, on tietoinen tunnetyöskentely. Yksi tietoisen tunnetyöskentelyn osa-alue on haluttujen tunteiden luominen silloin kun niitä tarvitsee. Manifestoijana tiedostan, että minun ei tarvitse odottaa, että jokin ulkopuolellani synnyttää minussa tietyn tunteen. Sen sijaan olen opetellut luomaan haluamani tunteet itse.

itsensa-rakastamisen-taika-etusivuJokin sisälläni ohjasi minua kuitenkin erilaiseen työskentelyyn kuin olin kuvitellut. Tuli oivallus, että lääke turvattomuudentunteeseen on itseni rakastaminen vieläkin täydemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin tähän asti.

Ymmärsin, että hyvin pitkälti turvattomuudentunteeni liittyy pelkoon, että jos jotain pahaa tai ikävää tapahtuu, en selviä siitä.

Ajattelin pahimpia pelkojani ja mietin, mitä tapahtuisi, jos ne toteutuisivat. Päätin, että jos se ja se tapahtuisi, rakastaisin itseäni silti.

Se toimi. En tuntenut oloani enää niin turvattomaksi. Sen sijaan tuli levollisuus. Muistutin itseäni useaan otteeseen päätöksestäni. Haluan, että se menee syvälle olemukseni ytimeen asti.

Tapahtui mitä tahansa, minä rakastan itseäni.

Itsensä rakastaminen ei ole ehkä looginen lääke turvattomuudentunteeseen. Se ei tule mieleen aivan ensimmäisenä. Itsensä rakastamisessa, niin kuin rakkaudessa yleensä, on kuitenkin voimaa. Tässäkin tapauksessa rakkaus koskettaa jotain asiaa taiallaan ja muuttaa sen.

En väitä, että en tuntisi oloani enää ollenkaan turvattomaksi, että en stressaisi tai haluaisi kontrolloida asioita.

Mutta saadessani itseni kiinni stressaamisesta, kontrolloinnista, suorittamisesta tai täydellisyydentavoittelusta muistan mistä ne juontuvat, ja silloin luon itseeni jälleen rakkauden tunteen.

Muutokset tapahtuvat sisälläni nopeasti, koska olen harjoitellut näitä asioita pitkän aikaa. Henkisen tieni alkutaipaleella en pystynyt muuttamaan asioita näin nopeasti. Harjoittelu tekee mestarin.

Tietenkin oikeiden välineiden löytäminen on myös tärkeää.

Itsensä rakastaminen. Mikä voisi olla parempaa kuin tämä?

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Turvattomuudentunne

SPA56098Viime viikolla oivalsin, että stressini johtuu pohjimmiltaan turvattomuudentunteesta.

Olen tutkaillut sen jälkeen tätä tunnetta, ja huomannut seuraavaa:

1) Stressin lisäksi suorittaminen johtuu minulla turvattomuudentunteesta. Stressi ja suorittaminen kulkevatkin usein käsi kädessä. Tarve saada kaikki tehtyä, vaikeus pysähtyä lepäämään tai rentoutumaan. Tällaiset asiat liittyvät suorittamiseen. Niin kuin myös kyvyttömyys nauttia siitä mitä tekee tai on saanut valmiiksi. Mieli askartelee vain tekemättömien asioiden kimpussa.

2) Täydellisyydentavoittelu juontuu myös turvattomuudentunteesta. Syvällä sisälläni, alitajunnassani, minulla on tunne, että kaikki on minusta kiinni. Jos pidän asiat järjestyksessä enkä mokaa mitään, hyvät asiat säilyvät. Mutta jos teen yhdenkin virheen tai lakkaan pitämästä asioita järjestyksessä, menetän jotain itselleni tärkeää.

Tämä oli uusi oivallus, en ollut tiedostanut sitä itsestäni.

3) Kolmanneksi vielä kontrolloinnin tarve. Tarve hallita kaikkea, sellaisiakin asioita, jotka eivät ole minun hallinnassani. Tulee yhtä lailla turvattomuudentunteesta. Tämän sisäisen uskomuksen mukaan on ylipäätään mahdollista pitää kaikki järjestyksessä. Se luo pohjan sisäiselle täydellisyydentavoittelijalleni. Sitäkään en ollut tiedostanut itsessäni, miten iso tarve minulla on kontrolloida asioita.

Nämä ovat isoja oivalluksia. Näiden kanssa eteenpäin. Minusta tuntuu, että tiedostettuani kaiken tämän turvattomuudentunne ei ole enää yhtä syvä ja kokonaisvaltainen. Se alkaa saada muodon.

Ensimmäinen reaktioni, vieläkin, vaikka puhun paljon itsensä rakastamisesta ja täydellisestä hyväksymisestä, oli hankkiutua eroon näistä asioista itsessäni. Suorittajasta, perfektionistista, kontrollifriikistä. Ystäväni ja valmentajani Jaana Mikkonen muistutti kuitenkin, että voin rakastaa niitäkin puolia itsessäni. – Haluatko sinä, että sinua rakastetaan, vaikka sinulla onkin tarve kontrolloida asioita? hän kysyi, ja jokin liikahti sisälläni.

Totta kai halusin. Ja haluan edelleen. Ei ole mitään syytä, miksi en voisi rakastaa itseäni suorittamisesta, perfektionismista ja kontrollintarpeesta huolimatta. Niiden kanssa. Rakastaa itseäni kokonaisena. Juuri sellaisena kuin olen.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Retkahdukset

IMG_4234-4En ole lähtenyt moneen vuoteen kauppaan pelkän herkun takia.

Joskus aikoinaan tein niin vähän väliä. Pahimmillaan sokerikierteeni oli 2002-2003 Irlannissa, jolloin söin useamman suklaapatukan päivässä. Verensokeri nousi hetkeksi, ja sain energiaa. Sen jälkeen verensokeri laski, ja tarvitsin lisää energiaa uudesta suklaapatukasta. Olo oli kamala.

Minut pelasti paikallisesta kirjastosta lainaamani homeopaatin kirjoittama kirja kroonisesta väsymysoireyhtymästä. En ollut kuullut sellaisesta koskaan aikaisemmin, ja mietin, olisiko siinä syy jatkuvaan väsymykseeni.

Kirjassa puhuttiin monesta väsymystä aiheuttavasta tekijästä, mm. ruokavaliosta. Siinä kuvailtiin hyvin tarkkaan, mitä sokeri tekee elimistössä ja miten se vaikuttaa ihmiseen. En edes muista enää muuta kuin sen, että sokeri kilpailee C-vitamiinin kanssa. Minulle jäi kuitenkin kirjasta sellainen tunne, että sokeri on myrkkyä. Siitä alkoi hyvin vähäsokerinen ruokavalio, joka on jatkunut näihin päiviin asti.

Muutin ruokavaliotani radikaalisti myös muissa suhteissa. Vaihdoin vaalean viljan täysjyväksi. Lakkasin syömästä eineksiä. Sillä oli vaikutusta. Makeanhimoni hävisi. Minulla oli paljon enemmän energiaa kuin suklaapatukoista voi koskaan saada.

Tänään huomasin käveleväni lähikauppaan ostamaan suklaata. En tiedä miksi. Saadakseni itselleni paremman olon. En ole tarvinnut suklaata tai muuta herkkua hyvänolontuomiseen pitkään aikaan. Pitäisikö minun huolestua?

En tiedä, pitäisikö, mutta lopputulos on, että en huolestu. Tiedän, että stressi, ainakin näin paha stressi, on väliaikaista. Tiedän, että se on jo tasoittumassa. Tiedän, että tämä ei johda uuteen burnoutiin.

Tiedän myös, mitä minun pitäisi tehdä. Ottaa kynä ja paperia ja alkaa kirjoittaa. Turvattomuudentunteesta. Ottaa selvää, mistä siinä on kyse. Tiedän, että kirjoittaminen auttaa minua luomaan uudelleen turvallisuudentunteen. En vain haluaisi tehdä sitä. Viivyttelen, koska joudun kirjoittaessani kohtaamaan epämukavia asioita.

Mutta tunnen itseni. Ennemmin tai myöhemmin kohtaan ne asiat joka tapauksessa. Nyt kuitenkin viivyttelen niin pitkään kuin voin. Osittain viivyttely on alitajuista, osittain tietoista. Toisaalta en ihan oikeasti jaksaisi kaivella taas sisintäni. Toisaalta taas tiedän, että pakottamalla ei tätä asiaa voi tehdä. Sisäistä työskentelyä ei voi suorittaa.

Onneksi.

Millaisia huonoja tapoja sinulla on, joihin palaat stressaantuneena? Retkahdatko yhtä pahasti kuin joskus ennen, vai onko sinulle syntynyt myös raja sille, kuinka alas vajoat?

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Tulihan se sieltä!

IMG_8481-1Liekö sattumaa, että juuri kun aloin keskittyä sisäiseen rauhaan, ystävälläni ja Life Coach -opiskelijalla Jaana Mikkosella oli pitkästä aikaa aikaa valmentaa minua.

Halausten jälkeen istuimme kasvisravintola Gopalin pöytään, ja Jaana alkoi kysellä. Olinko ajatellut teemaa valmennukselle? Kyllä, stressi. Mitä asialle pitäisi tehdä? No, sano sinä, sinä se valmentaja olet, mieleni teki huudahtaa.

Mutta valmentajan tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan saada ihminen kaivamaan ne itse sisältään. Tokihan tiesin sen pitkään Jaanan valmennuksissa käyneenä, mutta ei huvittanut yhtään kaivella omaa sisintä.

Ei siinä kuitenkaan muukaan auttanut, ja hetken kuluttua muistin taas valmennuksen arvon. Ei mennyt kauaakaan, ennen kuin tajusin, mistä tässä kaikessa oikein on kyse.

Siis tässä kamalassa stressissä. Neljän viikon univaikeuksissa. Keskittymisvaikeuksissa. Makeanhimossa. Todellisuuden pakenemisessa tv-ohjelmien pariin.

Vastaus on yksinkertainen, mutta niin kuin useimmat ihmiset, olen tehnyt viime aikoina kaikkeni peittääkseni sen itseltäni.

Minua pelottaa.

Tunnen oloni turvattomaksi.

Olen luonut työlleni turvallisen ympäristön, turvalliset olosuhteet. Mutta nyt kun haluan laajentaa, alitajuinen uskomukseni sanoo, että en ole enää turvassa. Että turva on vain pieni alue ympärilläni, ja sen ulkopuolella on kylmä ja pelottava maailma.

Minulta on aina puuttunut perusturvallisuudentunne, enkä edes tajunnut mistä olen jäänyt paitsi, ennenkuin 23-vuotiaana ystäväni alkoi puhua kyseisestä termistä.

Perusturvallisuus. Tuntea olevansa turvassa maailmassa, omassa elämässään.

Aloin tuntea ensi kertaa elämässäni turvaa lukiessani Keskusteluja Jumalan kanssa syksyllä 2005. Se oli uusi kokemus. Ihmeellinen.

Sen jälkeen olen alkanut luoda turvaa sisälleni ja ympärilleni, ja nähtävästi olen onnistunut siinä, koska olen uskaltanut luoda tämän työn itselleni tyhjästä. Opetella kymmenittäin uusia juttuja, joista en tiennyt aikaisemmin mitään. Ylittänyt rajojani pitämällä suoria videolähetyksiä netissä. Pitämällä kursseja Tampereella. Markkinoimalla omaa osaamistani, omaa työtäni.

Mikään niistä asioista ei ole ollut minulle itsestään selvää. Kaikki se on vaatinut valtavasti kasvamista. Valtavasti rohkeutta.

Rohkeus vaatii tietynasteista turvallisuudentunnetta. Rohkeus ei ole pelon poissaoloa, mutta se vaatii tietynasteista uskoa siihen, että on mahdollista onnistua.

Minä olen astumassa, taas kerran, johonkin uuteen. Entisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ei ihme, että on epämukava olo, että pelottaa ja stressaa. Se kuuluu asiaan!

Mutta onneksi minun ei tarvitse jäädä turvattomuudentunteen armoille. Minä voin luoda oman turvallisuuteni.

Yksi tärkeimmistä käyttämistäni välineistä elämän tietoisessa luomisessa on tietoinen tunnetyöskentely. Yksi tietoisen tunnetyöskentelyn osa-alue on haluttujen tunteiden luominen tyhjästä, ilman mitään erityistä ulkoista syytä.

Tavallaan turvallisuudentunteen luominen on minulle nyt helppoa, kun tajuan että juuri sitä tarvitsen.

Mutta vaatii jonkin verran keskittymistä ja työskentelyä tehdä turvallisuudentunteesta niin syvä, että minun on taas helppo ja ihana jatkaa eteenpäin. Tiedän siis ainakin yhden asian, johon keskityn parin seuraavan viikon aikana.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Stressinhoitovälineitä

Mitä voi odottaa päivältä, joka alkaa tukkeutuneella vessanpöntöllä, joka on täynnä sitä itseään? Että moni muukaan asia ei mene ihan putkeen…

Eilinen oli kaoottinen päivä, jonka aikana muistin taas yhden itselleni tärkeä sisäiseen rauhaan liittyvän asian. Minun pitää saada keskittyä yhteen asiaan kunnolla. Jos tulee koko ajan keskeytyksiä, tulee äkkiä myös stressiä.

20141030_121958Illalla korjailin päivän keskeytyksiä antamalla hiukan aikaa johonkin kivaan. Päällystin eteenpäin nojatuolia, joka muuttuu tylsän valkoisesta kauniin kukalliseksi. Nälkä oli jo siinä vaiheessa, ja iltapala-aika venyi myöhään, mutta siitä huolimatta tein päättäväisesti loppuun yhden vaiheen. Se auttoi, olo rauhoittui, ja tunsin olevani paremmin läsnä.

Millaisia asioita sinä tarvitset pystyäksesi tuntemaan sisäistä rauhaa? Sisäisen rauhan edellytykset voivat vaihdella ihmisestä ja ajankohdasta riippuen.

Tähän kysymykseen ei ole välttämättä helppo vastata. Emme aina tunne itseämme riittävän hyvin tietääksemme, mitä tarvitsemme. Jos nämä asiat eivät ole sinulle vielä selvillä, ala katsella itseäsi siitä näkökulmasta, mikä tuo sinulle sisäistä rauhaa ja mikä vie sinua siitä pois.

Niin kuin itsekin sain taas huomata, yksi rauhallinen viikonloppu mökillä voi auttaa, mutta tärkeintä on arjessa säännöllisesti toistuvat sisäistä rauhaa luovat teot.

 

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Valon ja rakkauden työviikko

IMG_8315Siis minähän en stressaisi läheskään yhtä paljoa, jos elämä suostuisi kulkemaan odotusteni mukaan, eikä heittäisi eteen yllätyksiä aina, kun stressi alkaa olla hallinnassa.

Niin kuin tukossa olevaa vessanpönttöä kun pitäisi päästä aloittamaan työpäivä. Tai korjausmiestä, joka haluaa tulla laittamaan tiskialtaaseen tiivisteitä juuri silloin, kun minun pitäisi valmistautua kaikessa rauhassa illan ryhmämentorointiin.

Viikonloppu mökillä oli rauhoittava, juuri sellainen jota tässä mielentilassa kaipaa. Makasin pitkään laiturilla katselemassa tähtiä ja melkein täyttä superkuuta.

Lauantaina makasin laiturilla auringonpaisteessa, melkein nukahdin siihen. Ihmeekseni pystyin pysähtymään ja rauhoittumaan. Ilman auringonpaistetta se olisi voinut olla vaikeaa.

Sunnuntaina iltapäivällä olin täysin valmis palaamaan kotiin.

Illalla aloin sitten jo tuntea stressin hiipivän mieleeni ja kehooni, kun piti avata tietokone, enkä saanut tehtyä suunniteltuja juttuja, kun nettiyhteys pätki. Stressi meni kuitenkin ohi, kun teimme miehen koneella yhdessä hänen joogasivujaan.

Innostuin sivujen teosta niin paljon, että menin liian myöhään nukkumaan. Minua ei enää nukuttanut, vaan pyörin ja pyörin. Tuli tuskastunut olo, joka oli minulle ennen hyvin tuttu. Ärsytys siitä kun en saanut unta ja ajatus siitä, miten väsynyt olisin seuraavana päivänä.

Positiivista on, että pääsin eroon tuskastuneesta tunteesta. Vuosien työskentely oman mielen ja tunteiden parissa on tuonut tulosta. Aamulla olin melko hyväntuulinen ja hyvinvoiva.

Ennen töiden aloittamista kuuntelin oman Valon ja rakkauden työviikko -harjoitukseni. Se aivopesi minut aivan eri mielentilaan, muistin taas millaista työnteko parhaimmillaan on, ja miten paljon työstä ja elämästä voi nauttia.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Stressin syyt

IMG_6468bKävely on hyvä tapa selkeyttää päätä ja ajatuksia. Eilen en ehtinyt edes takapihalta metsään, kun suuri oivallus stressini perimmäisistä syistä putkahti tietoisuuteeni.

Olin jollain tavalla peitellyt itseltäni tosiasiaa, että olin epäonnistunut pääsemään tavoitteeseeni eräässä todella tärkeässä asiassa. Alitajuisten uskomusteni mukaan tämä tarkoittaa, että tulen epäonnistumaan siinä jatkossakin, että en ole riittävän hyvä, enkä vain voi onnistua. Alitajuisesti minulla oli surkea ja lannistunut olo. Tunsin itseni heikoksi ja avuttomaksi, kykenemättömäksi muuttamaan asioita. Ja vielä kun tavoitteeni oli yhteydessä raha-asioihin, siihen liittyi lisäksi taloudelliseen selviämiseen liittyvät huolet.

Sillä hetkellä, kun tein oivalluksen ja tunnistin alitajuiset rajoittavat uskomukseni, oloni keveni, sillä nyt tiesin voivani tehdä jotain. Epämääräinen möykky oli saanut selkeän ja konkreettisen muodon. Mieleeni alkoi tulla ideoita ja ajatuksia, mitä minun pitää tehdä muuttaakseni asian, sisäisesti ja ulkoisesti.

Stressiin on monia syitä. On ulkoiset syyt, joita minun tapauksessani on pätkivä nettiyhteys ja hidas tietokone, asioita, jotka hidastavat työntekoa selvästi, ja joiden takia en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin.

On myös elämäntilanteeseen liittyvät syyt. Netissä joskus vuosia sitten tekemäni stressitestin mukaan muutto aiheuttaa suurta stressiä vuodeksi. Minä muutin reilu kuukausi sitten, edellisen kerran reilu vuosi sitten. Myös yhteiselon aloittaminen toisen ihmisen kanssa vaatii oman totuttelunsa.

Aikataulut ja deadlinet aiheuttavat myös monesti stressiä.

Sitten on sisäiset syyt, niin kuin minulla tunne siitä, että en voi onnistua tavoitteessani, ja että en ole riittävän hyvä.

Toinen asia, joka aiheuttaa minulle välillä stressiä, on tunnollisuus. Yritän tehdä kaiken viimeisen päälle huolellisesti, minkä takia asioiden tekemiseen menee paljon aikaa.

On hyvä tehdä itselleen pieni selvitys oman stressinsä syistä. Sen jälkeen stressi ei ole enää muodoton mörkö, vaan sille on mahdollista tehdä jotain.

Millaiset asiat synnyttävät sinussa stressiä juuri nyt?

Mitkä ulkoiset asiat aiheuttavat stressiä töissä ja kotona?

Entä aikatauluissasi?

Ja kaikkein tärkeintä, mitkä asiat sisälläsi aiheuttavat stressiä? Tunnetko syyllisyyttä, riittämättömyyttä, osaamattomuutta? Oletko vastannut myöntävästi johonkin, mitä et todellakaan haluaisi tehdä?

Jos et pysty tunnistamaan sisäisiä stressitekijöitäsi suoralta kädeltä, voit tutkailla asiaa kirjoittamalla tai puhumalla hyvän ystävän kanssa. Myös esim. meditoidessa tai muuten hiljentyessä tai vaikkapa kävelyllä metsässä voi tehdä tärkeitä oivalluksia omista sisäisistä uskomuksistaan.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Stressioireet

SPA52040Yksi stressin ikävimmistä vaikutuksista minuun on huonounisuus. Tällä kertaa sitä on jatkunut jo kolme viikkoa. Herään aamuyöllä ja pyörin levottomana. Lopulta nukahdan, mutta herään väsyneenä.

Keskityttyäni tietoisesti kahden päivän ajan stressin sijaan sisäiseen rauhaan, huomaan jo pientä edistymistä: heräsin kyllä taas aamuyöllä, mutta hengitys oli syvempää, olo oli rauhallisempi.

Aamulla olo oli silti stressaantunut. Kuuntelin raidan Panachde Desain From Stressed to Blessed -kurssilta. Se auttoi ehkä vähän.

Toinen selvä stressioire minulla on se, että aikani ja energiani kuluu sen päivittelemiseen, miten paljon minulla on töitä ja miten paljon kaikkea haluaisin tehdä, mutta en ehdi. Tässä tilassa en osaa priorisoida asioita, vaan kuvittelen, että kaikki on yhtä tärkeää. Tekemisestä tulee myös helposti suorittamista, enkä nauti siitä enää. Ja se nyt on ainakin varmaa, että tällaista en halua. Teen unelmieni työtä ja haluan pystyä tekemään sitä jatkossakin. Stressi saa siis luvan väistyä!

Entä sinä? Mitkä ovat sinun selvimmät ja pahimmat stressioireesi? Kirjoita ylös 1-3. Jos et tiedä, voit peilata itseäsi alla olevaan listaan.

  • Univaikeudet
  • Kiireen tunne
  • Suorittaminen
  • Syöpöttely ja/tai juopottelu
  • Sortuminen: esim. sokeri
  • Huonotuulisuus, ärtymys
  • Asioiden näkeminen negatiivisessa valossa, luottamuksen puute
  • Kykenemättömyys pysähtyä
  • Huolehtiminen, kykenemättömyys rentoutua
  • Ylikierrokset kehossa ja mielessä
  • Keskittymisvaikeudet
  • Itkuherkkyys
  • Niska-hartiaongelmat
  • Halu paeta todellisuutta esim. tv:n katseluun

Valitse 1-3 asiaa, joille aiot tehdä jotain kuukauden aikana.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Voiko stressi olla jotain muuta kuin vihollinen?

IMG_3839b-1Sisäisen rauhan syyskuu: Stressaamiseen kyllästyneenä päätin tehdä tästä lähtien töitä sisäisestä rauhasta käsin. Olen aloittanut aamulla ennen kuin nousen sängystä, siirrän mielessäni huomioni rauhan tunteeseen. Se auttaa, mutta tuntuu että se ei mene tarpeeksi syvälle. Tänään muistin Panache Desain From Stressed to Blessed -harjoituksen, jota en ole kuunnellut pitkään aikaan. Kuuntelin sen, ja puolituntinen muutti olotilaa, muistutti, että stressin läsnäolo kertoo kasvun mahdollisuudesta. Se, muuttuuko stressi liialliseksi tai haitalliseksi on kiinni siitä, miten suhtautuu omaan stressiinsä. Jos stressiä ei vastusta, sen läpi on mahdollista kulkea johonkin entistä parempaan. Erinomaisena stressaajana tämä uusi ajattelutapa vaatii harjoittelua ja muistutusta, mutta koen sen itselleni oikeaksi. Stressi ei ole vihollinen, vaan mahdollisuus.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Sisäisen rauhan syyskuu

IMG_6059bMeillä jokaisella on vahvuutemme ja heikkoutemme. On asiat, joissa olemme luonnostaan hyviä, ja sitten on ne asiat, jotka ovat meille jatkuva haaste.

Yksi minun suurimmista haasteistani on aina ollut huono stressinsietokyky. Stressinsietokykyni on toki parantunut vuosien varrella, mutta olen niin kokenut ja tottunut stressaaja, että, kyvystäni hallita omaa mieltäni huolimatta, huomaan palaavani aina takaisin stressaamaan.

Kyllästyin taas kerran siihen, että luon itselleni turhaa ja ylimääräistä stressiä, ja päätin ottaa yhdeksi tämän kuukauden tavoitteeksi tehdä töitä sisäisestä rauhasta käsin.

Vieläkin sorrun joskus ajattelemaan, että ulkoisten olosuhteiden pitäisi muuttua, ennen kuin voin tuntea jotain haluamaani tunnetta, tässä tapauksessa sisäistä rauhaa. Elämän pitäisi rauhoittua, siinä pitäisi olla vähemmän kaikkea, alitajuinen uskomukseni sanoo. Sitten voisin tuntea rauhaa.

Satun vain tietämään, että se ei toimi niin. Oikeasti se toimii aivan päinvastoin. Aloitan luomalla sisälleni rauhan tunteen, ja sen myötä ulkoiset olosuhteet muuttuvat. Tai sitten eivät, mutta ne lakkaavat vaikuttamasta minuun samalla tavalla.

Sitä paitsi en oikeasti edes halua ulkoisen elämäni rauhoittuvan. Toivuin burnoutista neljä vuotta, ja se oli minulle hiljaista, sisäänpäin kääntynyttä aikaa. Nyt on sen sijaan aika nauttia kokemuksista, joita tämä maailma tarjoaa. Palata takaisin elämään.

Haluttujen tunteiden luominen etukäteen, ilman mitään erityistä ulkoista syytä, on yksi perusasioista, joita opetan auttaessani asiakkaitani toteuttamaan syvimpiä unelmiaan. Mutta se ei ole aina helppoa.

Minä olen ollut hyvä manifestoimaan esimerkiksi ihania koteja, ja monessa muussakin asiassa olen onnistunut tosi hyvin, mutta tämä asia on ollut minulle jatkuva haaste. Nyt olen päättänyt, että on aika muuttaa se, lopullisesti.

Sisäisen rauhan syyskuu on haaste minulle itselleni, mutta jos sinäkin taistelet jatkuvasti stressin kanssa ja sitä vastaan, uuvut, nukut huonosti, sorrut vanhoihin huonoihin tapoihin, joista tunnet syyllisyyttä, etkä pysty antamaan itsestäsi niin paljon kuin voisit, toivon että tartut haasteeseen kanssani ja kuljet tätä matkaa yhdessä, käsi kädessä.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Vetovoiman laki ja itsensä rakastaminen

IMG_2807Se, kuinka paljon rakastat itseäsi, vaikuttaa kaikkein eniten elämänlaatuusi kaikilla elämänalueilla.

Se, kuinka paljon rakastat itseäsi, vaikuttaa ratkaisevasti myös siihen, pystytkö manifestoimaan/luomaan todeksi toiveesi ja unelmasi.

Silloin, kun ei rakasta itseään kovin paljon, ei juurikaan ajattele asiaa. Silloin ei ole käsitystä siitä, miten paljon itsensä rakastaminen vaikuttaa kaikkeen elämässä. Jos et rakasta itseäsi, sinun on vaikea ymmärtää loogisella tasolla, että se on suurin este sinun ja unelmiesi tai haluamasi suuren elämänmuutoksen välissä. Silloin näet esteitä ja ongelmia siinä, missä itseään rakastava ihminen näkee ihania mahdollisuuksia.

Kriisit, stressi, vaikeudet ja haasteet näyttävät meille, kuinka paljon rakastamme itseämme, koska vaikeimpina hetkinä palaamme alitajuisen ohjelmointimme ”huonoimpiin” asetuksiin. Jos esimerkiksi stressi saa sinut unohtamaan itsestäsi huolehtimisen, se on merkki siitä, että voisit rakastaa itseäsi hurjasti enemmän. Itseään rakastava ihminen pitää huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan myös haastavina hetkinä, ja sen ansiosta haasteista selviytyminen on hänelle helpompaa.

Myös ihanat tapahtumat ja upeat olosuhteet osoittavat meille, kuinka paljon rakastamme itseämme. Ne paljastavat, kuinka paljon iloa ja onnea olemme valmiita sallimaan itsellemme. Jos emme rakasta itseämme kovin paljon, sabotoimme omaa onneamme.

Itsensä rakastaminen ei ole tietty piste, joka saavutetaan jonain hetkenä, minkä jälkeen ei tarvitse tehdä asialle mitään. Christine Arylo on sanonut osuvasti, että itsesi rakastaminen on jotain, mitä teet itsellesi joka päivä, elämäsi loppuun asti.

Itsensä rakastamisessa voi erottaa kaksi eri tasoa: aito rakkaus itseä kohtaan ja rakkaudesta kumpuavat konkreettiset teot.

Itsensä rakastaminen on taito, joka vaatii opettelua ja jatkuvaa muistutusta.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla