Aihearkisto: 3. Sisäisten esteiden purkaminen

Manifestointiprosessin kolmas askel sisäisten esteiden purkaminen. Sisälläsi on paljon sellaista, mikä estää unelmaasi toteutumasta. Sinun tehtäväsi on tiedostaa ja purkaa nuo esteet.

Kun alitajuisten rajoittavien uskomusten muuttaminen tuntuu liian vaikealta

Asiakas kirjoitti minulle hiljattain, että hän ei usko pystyvänsä enää muuttamaan rajoittavia alitajuisia uskomuksiaan.Kyseinen asiakas ei ole ensimmäinen, joka on sanonut minulle samaa, ja ymmärrän hyvin omastakin kokemuksesta, miltä hänestä tuntuu. Minustakin tuntuu välillä siltä, että törmään aina uudelleen ja uudelleen samoihin sisäisiin rajoituksiin, jotka estävät minua nauttimasta elämästä niin paljon kuin voisin. Olemasta rohkeampi, avoimempi, luottavaisempi, suurempi versio itsestäni, se, jonka sisälläni aavistan, ja jonka pyrin elämään todeksi.

Minäkin koen välillä lannistumisen hetkiä alitajuisten rajoitusteni kanssa ja mietin pystynkö ikinä vapautumaan niistä täysin.

Niinä hetkinä minua auttaa se, että muistelen lähtökohtiani kyseisen asian kanssa. Mietin missä pisteessä olin silloin kun aloin työskennellä kyseisen rajoittavan uskomuksen kanssa ja ymmärrän, että vaikka uskomus ei ole poistunut minusta kokonaan, elämä on jo selkeästi helpompaa kuin ennen työskentelyn aloittamista.

Se tuo toivoa, että vapaudun rajoittavasta uskomuksestani ajan kanssa vieläkin enemmän. Ja vaikka en pystyisi muuttamaan rajoittavaa uskomusta sataprosenttisesti, elämä on kuitenkin jo helpompaa kuin jos en olisi tehnyt mitään.

Tarkistuslista, kun rajoittavan uskomuksen muuttaminen tuntuu liian vaikealta:

  • Onko sinulla oikeat välineet rajoittavien uskomusten kanssa työskentelemiseksi? Tulokset saavat näkyä hitaasti varsinkin silloin kun työstää useampaa rajoittavaa uskomusta samaan aikaan, mutta jos olet käyttänyt jotain välinettä vuosikausia etkä huomaa mitään tuloksia, on aika etsiä uusia välineitä.
  • Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? Pystytkö hyväksymään oman keskeneräisyytesi ja elämän keskeneräisyyden? Jos et, tätä kannattaa harjoitella, koska se tekee elämän tuhat kertaa helpommaksi.
  • Huomaatko pienet muutokset? Oletko pannut  merkille, että et reagoi enää yhtä voimakkaasti rajoittavan uskomuksesi takia? Ehkä luot vielä sen takia toistuvasti ikäviä tilanteita, mutta tilanteet eivät tunnu ihan yhtä pahoilta kuin ennen. Ehkä tunnereaktiosi ei ollut enää yhtä voimakas. Muutos ei yleensä tapahdu kertarysähdyksellä vaan (hyvin) pienin askelin. Pidä päiväkirjaa pienistä muutoksista niin näet, että menet eteenpäin koko ajan.
  • Huomaatko elämässäsi myös ne asiat, jotka ovat jo hyvin? Saatat esimerkiksi kokea olevasi huono ja riittämätön useimmissa asioissa, mutta tiedät olevasi hyvä leipomaan. Kun kiinnität huomiota tunteeseen, että olet hyvä jossain, luot sitä tunnetta lisää.

Onnellisuus- ja onnettomuusansat

Olimme olleet ystäväporukan kanssa metsäretkellä, ja yksi ystävistäni oli viemässä minua kotiin. Juttelimme kaikenlaista, ja yhtäkkiä ystäväni alkoi puhua onnellisuusansasta. Höristin korviani, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta. Pyysin häntä kertomaan lisää.

Ystäväni oli lukenut onnellisuusansasta Russ Harrisin saman nimisestä kirjasta. Jos ymmärsin oikein, onnellisuusansa on uskomus, että elämän kuuluu olla jatkuvasti onnellista, ja että jos ei ole koko ajan hyvä olla, itsessä on jotain vikaa.

Kirjassa puhutaan kuulemma siitä, että unelmia toteuttaessa ei voi olla koko ajan hyvä olo. Pystyin samaistumaan tähän täysin. Toisaalta unelmien toteuttaminen ON ihanaa, innostavaa, ilahduttavaa, vapauttavaa, voimaannuttavaa, ja silloin kun toteuttaa unelmiaan sisältä käsin, unelmien toteutuminen tekee syvästi onnelliseksi.

Kuitenkaan onnellisuus ei minun ja Harrisin mielestä ole pelkästään ihanassa olotilassa lillumista, vaan jotain paljon laajempaa. Voin olla ja olen syvästi ja aidosti onnellinen esimerkiksi kohdatessani unelman tiellä olevan pelon, vaikka minulla sillä hetkellä olisi todella hankala ja epämukava olo.

Ilmeisesti Harris minun laillani ajattelee todellisen onnellisuuden tulevan siitä, että elää itsensä näköistä elämää, että toteuttaa ja elää todeksi niitä asioita, jotka itse syvällä sisällään kokee tärkeiksi.

Onnellisuusansa eli uskomus, että elämän kuuluu tuntua koko ajan hyvältä ja ihanalta, voi estää lähtemästä tielle, joka tuo todellista onnellisuutta ja täyttymystä.

Onnettomuusansa puolestaan on itse keksimäni termi, joka tuli mieleeni joitakin päiviä sitten ajatellessani onnellisuusansaa.

Onnettomuusansa koostuu kolmesta tekijästä. Ensimmäinen niistä on uskomus, että voi olla onnellinen vasta sitten, kun unelma on toteutunut, esimerkiksi kun tapaa ihmisen, jonka kanssa viettää loppuelämän.

Onnettomuusansan toinen tekijä on uskomus, että ei voi saavuttaa unelmaansa.

Tässä on jo umpikujaa kerrakseen, mutta onnellisuusansaan liittyy vielä yksi lannistava puoli. Nimittäin se, että jos onnettomuusansassa oleva kuitenkin onnistuu toteuttamaan unelmansa, hän voi vielä huomata, että unelman toteutuminen ei sittenkään tehnyt häntä onnelliseksi.

Onnellisuusansan purkaminen ei välttämättä tunnu aluksi kivalta, koska silloin joutuu astumaan ulos onnellisuuskuplasta ja kohtaamaan epämukavuutta, pelkoa, mahdollisia epäonnistumisia ja muita unelman toteuttamiseen kuuluvia ihanuuksia.

Kuitenkin se, että alkaa elää itselleen oikeaa elämää ja toteuttaa niitä asiota, jotka kokee syvällä sisällään tärkeimmiksi, tuo niin syvää, aitoa ja kokonaisvaltaista onnellisuutta, että huomaa sen pian olevan sen arvoista.

Onnettomuusansan purkaminen on lähtökohtaisesti mukavampaa. On mahtavaa oivaltaa, että voi olla onnellinen koska tahansa, ilman mitään erityistä syytä.

Jos ei kuitenkaan alitajuisesti usko, että omien unelmien on mahdollista toteutua, alitajunta saattaa asettaa muitakin esteitä onnellisuuden kokemiselle.

Ensimmäinen askel onnettomuusansasta vapautumiseen on tiedostaa, että onnellisuuteen ei tarvita ulkoisia syitä. Onnenlähde on jokaisen ihmisen sisällä. Toinen askel on vakuuttaa alitajunta siitä, että sinä saat olla onnellinen, myös toteuttamalla unelmiasi. Alitajunta ei tee päätöstä, sinä teet.