Avainsana-arkisto: itsensä rakastaminen

Näetkö itsesi oikeassa valossa?

Sain eilisellä ratsastustunnilla hienon ahaa-elämyksen.

Alettuani ratsastaa kaksi vuotta sitten uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen olin unohtanut ratsastuksesta hyvin paljon, varsinkin kun olin saanut opetusta ratsastuksessa viimeksi kaksitoista vuotta aikaisemmin.

Hyväksyin totta kai sen, että en osannut enää ratsastaa yhtä hyvin kuin ennen. Samalla hyväksyin sen, että ratsastus on jollain tavalla työlästä, ja että on haastavaa saada hevonen kulkemaan haluamallaan tavalla.

Eilen ratsastin kuitenkin pitkästä aikaa hyvin helpolla hevosella. Finaalin ravi ja laukka ovat ihanan pehmeitä, ja niissä on helppo istua. Finaal ei ole liian laiska eikä liian vauhdikas, ja esteillä se on hyvin tasainen ja luotettava. Se on myös herkkä ja tottelevainen.

Tämä asetti asioita perspektiiviin. Ymmärsin, että osa ratsastustuntien vaikeudesta on johtunut siitä, että ratsastan usein laiskoilla poneilla, jotka eivät anna mitään ilmaiseksi. Hyppään hevosilla, jotka innostuvat liikaa, ja joiden pidättelemisestä tulee välillä kädet kipeiksi, tai jotka tekevät esteillä ihmeellisiä loikkia, niin että minun on vaikea pysyä hypyissä mukana.

Mieleeni muistui myös eräs tuttuni, joka masentui työssään, koska koki sen liian vaikeaksi. Kun asiasta alettiin puhua työpaikalla, tuttuni sai kuulla, että hän saa yleensä kaikkein vaikeimmat projektit. Jos hän olisi tiennyt tämän aikaisemmin, hän olisi osannut suhtautua työhönsä eri tavalla, ja olisi ehkä voinut välttää masennuksen. Tämä on nyt vain arvailua, mutta voi olla, että hänen masennuksensa johtui siitä, että hän koki olevansa huono ja riittämätön työssään, vaikka hänen täytyi itse asiassa olla todella hyvä, koska vaikeimmat projektit annettiin juuri hänelle.

Muistin myös erään ihmisen, johon tutustuin kymmenen vuotta sitten. Tämä nainen oli yksi säteilevimmistä ihmisistä, jonka olin koskaan tavannut. Hän oli lämmin ja erityinen ja sai minut tuntemaan oloni kodikkaaksi uudessa paikassa, jossa on en tuntenut ketään.

Ällistyin kuullessani hänen muutamaa viikkoa myöhemmin sanovan, että hänen pitäisi laihtua, ennen kuin miehet voivat kiinnostua hänestä. Hän ei ollut lihava, ehkä vähän ylipainoinen, mutta minun mielestäni sillä ei ollut mitään merkitystä. Merkitystä oli sillä, että hän oli upea, mutta ei itse tajunnut sitä.

Tästä pääsemmekin sinuun.

Näetkö sinä itsesi oikeassa valossa? Näetkö sinä omat lahjasi ja kykysi? Näetkö oman upeutesi, oman ihanuutesi?

Jos et, tai et ihan niin paljon kuin haluaisit, tie omien kykyjen ja oman upeuden näkemiseen kulkee itsensä rakastamisen kautta.

Ilmaisessa Rakasta itsesi onnelliseksi -webinaarissa opit, miten luoda pohja syvälle ja aidolle rakkaudelle itseäsi kohtaan. Ilmoittaudu mukaan webinaariin tästä.

Luova liittolaisesi,
Inna Thil

Itsensä rakastamisen taika parisuhteessa

Keskustelusarjassa käydään läpi onnellista parisuhdetta, joitakin sen yleisiä esteitä, ja miten niitä voi purkaa.

itsensa-rakastamisen-taika-parisuhteessa-c-skaalattuKeskustelijoina Inna Thil, manifestointimentori ja Oman Elämäni Luoja -sivuston perustaja ja kinesiologi ja henkinen kätilö Suvi Lähteenkorva, Sateenkaarisydän.

Osa 1: Onnellinen parisuhde

Osa 2: 6 onnellisen parisuhteen tiellä olevaa estettä

Osa 3: Vastuu  omasta elämästä ja parisuhteesta

Osa 4: Halu muuttaa toista

Osa 5: Tarvitsevuus

Osa 6: Epävarma kiintymyssuhde

Osa 7: Riitely

Osa 8: Itselle tärkeistä asioista luopuminen

Osa 9: Rakastettuna oleminen

Itsensä rakastamisen taika parisuhteessa -kurssi

Seuraava osa julkaistaan  7.2.

Tulossa 

Itsensä rakastamisen taika parisuhteessa

Kurssi Tampereella, 12.3.2017-11.2.2018 

Sinulle parisuhteessa oleva, joka haluat syventää ja parantaa suhdettasi. Onnellinen, tasapainoinen ja rakastava parisuhde ei synny itsestään silloinkaan, kun olet löytänyt oikean kumppanin. Sisälläsi on monia asioita, jotka estävät sinua kokemasta kaipaamaasi rakkautta ja läheisyyttä.

Itsensä rakastamisen taika parisuhteessa -kurssi auttaa työstämään useita suuria parisuhteeseen ongelmia aiheuttavia sisäisiä esteitä kerralla, niin että suhteeseesi avautuu paljon enemmän rakkautta ja uusia mahdollisuuksia olla (vieläkin) onnellisempia yhdessä kuin tähän asti.

Itsensä rakastamisen taika parisuhteessa -kurssi ei ehkä ratkaise kaikkia parisuhteesi ongelmia, mutta osallistuessasi kurssille ja tehdessäsi siihen kuuluvat harjoitukset alat väistämättä rakastaa itseäsi syvemmin, aidommin ja kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan aikaisemmin, mikä tulee väistämättä vaikuttamaan myös parisuhteeseesi.

Kurssi kestää 11 kk, ja sisältää 4 t tapaamisen kerran kuussa, yhden henkilökohtaisen manifestointimentoroinnin ja kinesiologisen tasapainotuksen sekä joka kuukausi muistutuksen edellisen tapaamisen teemoista (esim. video tai äänite).

Hinta €206 kuussa (11 kk, yhteensä €2266) tai €2096 kerralla maksettuna. Ennakkotilaajan etu -€99, kun ilmoittautuu ennen 20.2.2017.

Kurssin voi keskeyttää kuukauden irtisanomisajalla.

Ohjaajina toimivat manifestointimentori Inna Thil ja kinesiologi Suvi Lähteenkorva.

Kurssille mahtuu ainoastaan 10 ihmistä, joten jos tunnet tämän omaksesi, ilmoittaudu heti inna@omanelamaniluoja.fi.

Mitä jos haavoittuneet puolesi saisivat sitä mitä ne tarvitsevat

Henkisyys on toisinaan rajua. Väittäisin jopa, että jotkut yleisesti hyväksytyt henkiset opit ovat suorastaan väkivaltaisia. Eivät ehkä toisia ihmisiä kohtaan, vaan sinua.

Tiedäthän, miten meille on opetettu, että meidän pitää kitkeä itsestämme huonot puolet? Meidän pitää karsia itsestämme pelko, viha, häpeä, syyllisyys, arvottomuus, riittämättömyys, negatiivisuus. Kaikki mitä pidetään ”alempana” ja vähemmän henkisenä (lue vähemmän arvokkaana) kuin valo ja rakkaus. Edelleen on vallalla käsitys, jonka mukaan henkisen ihmisen pitää olla koko ajan rakastava, lempeä ja säteilevän onnellinen.

Niin me sitten kitkemme huonoina pidettyjä puolia itsestämme ja sanomme noille puolillemme, että ne eivät saa olla olemassa. Kitkemme, karsimme, työnnämme pois, revimme irti kaikkea mikä tuntuu epämukavalta ja vaikealta omasta tai jonkun toisen mielestä.

Olen itsekin tehnyt tätä vuosien ajan, ja koin jopa pääseväni jollain tavalla eteenpäin. Alkaessani työskennellä itsensä rakastamisen parissa tajusin kuitenkin, miten rakkaudetonta ja väkivaltaista se on.

Epämukavat, vaikeat, negatiiviset, pelokkaat, ahdistuneet, kateelliset, vihaiset, ahneet, mustasukkaiset, alistuvat ja hyökkäävät puolemme ovat haavoittuneita osiamme.

Torjuessasi kipeät ja huonoina pitämäsi puolesi ja tunteesi ja pyrkiessäsi pääsemään niistä eroon et anna näille puolillesi mahdollisuutta saada rauhaa.

Nämä puolesi kaipaavat ainoastaan tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi sellaisina kuin ne ovat. Ne pyytävät sinulta rakkautta ja hyväksyntää saadessaan sinut toimimaan ”huonolla” tavalla kuten luokkaantumaan tai ärsyyntymään. Saadessaan hyväksyntää ja rakkautta ne saavat rauhan ja alkavat eheytyä. Silloin niiden ei tarvitse enää huutaa niin lujaa.

Hyväksyessäsi vaikean puolen itsessäsi annat sille luvan olla olemassa. Tämä ei ole samaa kuin alistuminen. Hyväksymällä ikävän puolen tai ominaisuuden osaksi itseäsi ymmärrät, että olet ihan yhtä hyvä sen ominaisuuden kanssa kuin ilman sitä. Tällöin sinä itse saat rauhan ja pystyt rakastamaan ja tukemaan niitä puoliasi, joiden on vaikea olla.

Mieti hetki muutamia puolia, joista olet yrittänyt päästä eroon henkisen kasvun nimissä (tai ollaksesi riittävän hyvä ja saadaksesi hyväksyntää itseltäsi ja toisilta). Itselläni tällaisia puolia ovat olleet mm.
– epävarma, huonon itsetunnon omaava puoli
– pelkäävä puoleni
– ujo ja vetäytyvä puoleni
– kateellinen ja mustasukkainen puoleni
– se puoleni, joka kokee olevansa niin perinpohjaisen viallinen, että se on sen takia tuomittu olemaan ikuisesti yksin, erillään toisista.

Vuoden kestävällä Itsensä rakastamisen taika -kurssilla palataan yhä uudelleen kaikkien tämänkaltaisten puolten täydelliseen hyväksymiseen eri tavoin, eri näkökulmista. Tällaisessa työskentelyssä todella on taikaa.

Heinäkuussa käsittelimme kurssilla itsetuntoa. Itsetunto on yksi yhdestätoista itsensä rakastamisen osa-alueesta. Itsetuntomentoroinnin lopuksi, niin kuin aina mentoroinnin päätteeksi, ohjasin intuitiivisesti manifestoinnin.

Tässä manifestoinnissa annetaan huonon itsetunnon omaavalle puolelle lupa olla olemassa. Se nähdään osana itseänä, hyvän itsetunnon omaavan puolen rinnalla, ja vaikka olisikin tuntunut siltä, että huonon itsetunnon omaava puoli on suurempi, manifestoinnin aikansa se tuntuu pienemmältä kuin hyvän itsetunnon omaava puoli.

Tuntuu todella helpottavalta antaa haavoittuneille puolille lupa olla olemassa, rakastaa ja tukea niitä, ottaa ne mukaan kaikkiin kokemuksiin sen sijaan, että ne työnnetään pois.

Itsetunto-manifestointi auttaa tekemään juuri tämän – tuntemaan, että huonon itsetunnon omaava puolesi on vain yksi (pieni) osa sinua, että sillä on lupa olla olemassa, ja että se on rakastettu juuri sellaisena kuin se on – rumana, epävarmana, vihaisena, mitä se ikinä kokee olevansa.

En tavallisesti myy kursseihin liittyviä manifestointeja erikseen, mutta Itsetunto-manifestointi on ollut niin voimakas ja tehokas, että haluan tarjota sinulle mahdollisuuden saada se käyttöösi.

Voit tilata manifestoinnin lähettämällä sähköpostia inna@omanelamaniluoja.fi. Jos olet uusi asiakas, saat n. 15 minuutin pituisen, ladattavan mp3-äänitteen  33,50% alennuksella 9,90 e, jos tilaat manifestoinnin 31.8 mennessä. Normaalihinta 14,90 e.

Tilattuasi manifestoinnin lähetän sähköpostiisi latauslinkin.

Kuinka paljon ihmisen pitää oikeasti muuttua?

IMG_7344Useimpien ihmisten pitää muuttua pystyäkseen luomaan elämän, joka täyttää heidän syvimmät toiveensa.

Ajatellaanpa esimerkiksi minua. Sairastuin 15-vuotiaana vaikeaan masennukseen, ja sen ”ansiosta” maailmankuvastani tuli todella synkkä. Inhosin itseäni ja ajattelin, että kohtalo jostain syystä antaa kaikki hyvät ja ihanat asiat ja kokemukset toisille, ja minä jään paitsi kaikesta mitä haluan. Olin kateellinen toisille ja kuvittelin, että he vain ovat jollain tavalla parempia kuin minä.

Parikymppisenä tein löydön, joka muutti elämäni. Luin kirjan, joka kertoi ajatuksen voimasta ja siitä, että ihminen luo elämäänsä omilla ajatuksillaan. Jos ajattelee negatiivisesti, luo negatiivisia kokemuksia. Jos taas ajattelee positiivisesti, luo elämäänsä ihania asioita.

Sitä kautta minulle avautui itsensä kehittämisen maailma. Aloin lukea henkistä kirjallisuutta ja näin välähdyksiä aivan uudenlaisesta tavasta olla ja elää.

Sellaisen elämän saavuttaminen tuntui kuitenkin vaativan paljon. Piti kasvaa ihmisenä, vapautua egosta, pelosta, negatiivisista ajatuksista ja tunteista ja kaikista muistakin huonoista ominaisuuksista ja tavoista. Piti valaistua, tulla henkisesti täydelliseksi.

Kuitenkin valaistuminen oli kaukana. Siinä onnistuakseen piti pystyä nousemaan tavallisen ihmiselämän yläpuolelle ja jopa irtaantua siitä kokonaan. Se oli vaikeaa.

Silti halusin valaistua. Halusin kehittyä ihmisenä. Halusin tulla täydelliseksi. Jollain tasolla koin, että sitten kun olisin valaistunut, sitten kun en tuntisi enää pelkoa, sitten kun en menettäisi hermojani vaan pysyisin tyynenä ja rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, sitten olisin riittävän hyvä.

En tajunnut silloin, että kasvu on matka, jossa ei tule koskaan perille. Koskaan ei tule valmiiksi.

On raskasta ja uuvuttavaa elää ajatellen, että ei ole riittävän hyvä. Silloin on sisäinen pakko päästä pisteeseen, jossa riittää itselleen ja toisille. Silloin vasta voi antaa itsensä levätä.

Mutta koska matka on loputon, lepoa ei koskaan tule. Koskaan ei tule pisteeseen, jossa on valmis, jossa kehitettävää ei enää ole.

Minulla on ystävä, jolla on ollut tapana hypätä asioihin päätä pahkaa. Varsinkin parisuhteisiin. Hän heittäytyy täysillä ja on saanut jälkeenpäin huomata, että ei ole valintatilanteessa ymmärtänyt toisesta kaikkea oleellista. Takana on suhteita aggressiivisten, petollisten ja epärehellisten miesten kanssa.

Hiljattain ystäväni erosi miehestä, jonka kanssa hänellä ei ollut mitään yhteistä. Miehestä joka ei tiedosta ihmisen sisäisestä elämästä mitään, ja joka oli kovin äkkipikainen ja purki hermostumistaan lapsiin.

Melkein välittömästi eron jälkeen ystäväni tapasi uuden miehen ja rakastui. Nyt he ovat muuttamassa yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Voisi ajatella, että ystäväni noudattaa taas kerran vanhaa kaavaansa, että hän ei vieläkään ole ottanut opikseen virheistään. Että hänen pitäisi pysähtyä miettimään ja edetä rauhallisesti.

Uusi mies on kuitenkin täysin erilainen kuin hänen aikaisemmat kumppaninsa. Hän on lämmin ja rakastava ja pitää huolta ystävästäni. Ystäväni pystyy puhumaan hänen kanssaan kaikesta.

Ystäväni oli tehnyt sisäistä työskentelyä. Olimme puhuneet monet kerrat siitä, millaisen miehen hän ansaitsee ja miten ihanan miehen hän voi saada. Hänellä oli hyvin vahva halu kokea rakastava ja toimiva parisuhde, jossa häntä tuetaan, ja jossa elämää oikeasti jaetaan ja koetaan yhdessä.

Eron jälkeen ystäväni teki asioita eri tavalla kuin ennen. Hän valitsi jo lähtökohtaisesti ihmisen, joka haluaa samoja asioita kuin hän.

Ystäväni ei kuitenkaan tarvinnut muuttaa sitä, kuka hän on. Hänen ei tarvinnut muuttua liian varovaiseksi ja pidättyväksi. Riitti, että hän alkoi kuunnella itseään ja sydäntään.

Ehkä suurin muutos, joka meidän tarvitsee tehdä itsessämme, ei olekaan persoonan muuttaminen joksikin aivan toisenlaiseksi, vaan ehkä meidän tarvitsee yksinkertaisesti opetella rakastamaan ja luottamaan itseemme niin paljon, että annamme itsellemme luvan tavoitella ja luoda sitä, mitä syvällä sisällämme ihan oikeasti haluamme. Ystäväni halusi rakastavan parisuhteen, ja hän loi sen asettamalla seurustelukumppanille erilaisia kriteereitä kuin aikaisemmin.

Ehkä meidän ei tarvitse lähestyä kasvua negatiivisen kautta keskittymällä heikkouksien ja huonojen puolten kitkemiseen, korjaamiseen, muuttamiseen ja pois repimiseen. Kuka edes määrittelee, mikä ominaisuus on hyvä ja mikä huono? Joku tietty ominaisuus on jossain tilanteessa avuksi ja jossain toisessa tilanteessa siitä voi olla haittaa.

Ehkä elämään, jossa sydämen ja sielun toiveet täyttyvät riittää, että olemme omia itsejämme ja kuuntelemme mitä syvällä sisällämme haluamme.

Ehkä meidän ei tarvitse olla täydellisiä tai valaistuneita tai valmiita ollaksemme riittäviä ja tunteaksemme täyttymystä.

Ehkä me vain riitämme sellaisina kuin olemme.

____________________________________________

Tilaa Oman Elämäni Luoja -uutiskirje. Saat samalla ilmaisen 5 myyttiä manifestoinnista -nettikurssin.

_________________________________________________________

Lääke turvattomuudentunteeseen

Toissailtana mennessäni nukkumaan minut valtasi syvä levollisuudentunne. Mistä se oikein tuli, ihmettelin.

Yksi vastaus on asia, jota olen harjoitellut tiiviisti erityisesti viimeisen vuoden ajan. Itsensä rakastaminen.

Huomattuani, että stressini, suorittamisvimmani, täydellisyydentavoitteluni ja kontrollintarpeeni taustalla on turvattomuudentunne, kuvittelin, että vastaus tähän on luoda vastakkainen tunne, turvallisuus.

Yksi keskeisimmistä asioista, joita opetan työssäni, on tietoinen tunnetyöskentely. Yksi tietoisen tunnetyöskentelyn osa-alue on haluttujen tunteiden luominen silloin kun niitä tarvitsee. Manifestoijana tiedostan, että minun ei tarvitse odottaa, että jokin ulkopuolellani synnyttää minussa tietyn tunteen. Sen sijaan olen opetellut luomaan haluamani tunteet itse.

itsensa-rakastamisen-taika-etusivuJokin sisälläni ohjasi minua kuitenkin erilaiseen työskentelyyn kuin olin kuvitellut. Tuli oivallus, että lääke turvattomuudentunteeseen on itseni rakastaminen vieläkin täydemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin tähän asti.

Ymmärsin, että hyvin pitkälti turvattomuudentunteeni liittyy pelkoon, että jos jotain pahaa tai ikävää tapahtuu, en selviä siitä.

Ajattelin pahimpia pelkojani ja mietin, mitä tapahtuisi, jos ne toteutuisivat. Päätin, että jos se ja se tapahtuisi, rakastaisin itseäni silti.

Se toimi. En tuntenut oloani enää niin turvattomaksi. Sen sijaan tuli levollisuus. Muistutin itseäni useaan otteeseen päätöksestäni. Haluan, että se menee syvälle olemukseni ytimeen asti.

Tapahtui mitä tahansa, minä rakastan itseäni.

Itsensä rakastaminen ei ole ehkä looginen lääke turvattomuudentunteeseen. Se ei tule mieleen aivan ensimmäisenä. Itsensä rakastamisessa, niin kuin rakkaudessa yleensä, on kuitenkin voimaa. Tässäkin tapauksessa rakkaus koskettaa jotain asiaa taiallaan ja muuttaa sen.

En väitä, että en tuntisi oloani enää ollenkaan turvattomaksi, että en stressaisi tai haluaisi kontrolloida asioita.

Mutta saadessani itseni kiinni stressaamisesta, kontrolloinnista, suorittamisesta tai täydellisyydentavoittelusta muistan mistä ne juontuvat, ja silloin luon itseeni jälleen rakkauden tunteen.

Muutokset tapahtuvat sisälläni nopeasti, koska olen harjoitellut näitä asioita pitkän aikaa. Henkisen tieni alkutaipaleella en pystynyt muuttamaan asioita näin nopeasti. Harjoittelu tekee mestarin.

Tietenkin oikeiden välineiden löytäminen on myös tärkeää.

Itsensä rakastaminen. Mikä voisi olla parempaa kuin tämä?

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Turvattomuudentunne

SPA56098Viime viikolla oivalsin, että stressini johtuu pohjimmiltaan turvattomuudentunteesta.

Olen tutkaillut sen jälkeen tätä tunnetta, ja huomannut seuraavaa:

1) Stressin lisäksi suorittaminen johtuu minulla turvattomuudentunteesta. Stressi ja suorittaminen kulkevatkin usein käsi kädessä. Tarve saada kaikki tehtyä, vaikeus pysähtyä lepäämään tai rentoutumaan. Tällaiset asiat liittyvät suorittamiseen. Niin kuin myös kyvyttömyys nauttia siitä mitä tekee tai on saanut valmiiksi. Mieli askartelee vain tekemättömien asioiden kimpussa.

2) Täydellisyydentavoittelu juontuu myös turvattomuudentunteesta. Syvällä sisälläni, alitajunnassani, minulla on tunne, että kaikki on minusta kiinni. Jos pidän asiat järjestyksessä enkä mokaa mitään, hyvät asiat säilyvät. Mutta jos teen yhdenkin virheen tai lakkaan pitämästä asioita järjestyksessä, menetän jotain itselleni tärkeää.

Tämä oli uusi oivallus, en ollut tiedostanut sitä itsestäni.

3) Kolmanneksi vielä kontrolloinnin tarve. Tarve hallita kaikkea, sellaisiakin asioita, jotka eivät ole minun hallinnassani. Tulee yhtä lailla turvattomuudentunteesta. Tämän sisäisen uskomuksen mukaan on ylipäätään mahdollista pitää kaikki järjestyksessä. Se luo pohjan sisäiselle täydellisyydentavoittelijalleni. Sitäkään en ollut tiedostanut itsessäni, miten iso tarve minulla on kontrolloida asioita.

Nämä ovat isoja oivalluksia. Näiden kanssa eteenpäin. Minusta tuntuu, että tiedostettuani kaiken tämän turvattomuudentunne ei ole enää yhtä syvä ja kokonaisvaltainen. Se alkaa saada muodon.

Ensimmäinen reaktioni, vieläkin, vaikka puhun paljon itsensä rakastamisesta ja täydellisestä hyväksymisestä, oli hankkiutua eroon näistä asioista itsessäni. Suorittajasta, perfektionistista, kontrollifriikistä. Ystäväni ja valmentajani Jaana Mikkonen muistutti kuitenkin, että voin rakastaa niitäkin puolia itsessäni. – Haluatko sinä, että sinua rakastetaan, vaikka sinulla onkin tarve kontrolloida asioita? hän kysyi, ja jokin liikahti sisälläni.

Totta kai halusin. Ja haluan edelleen. Ei ole mitään syytä, miksi en voisi rakastaa itseäni suorittamisesta, perfektionismista ja kontrollintarpeesta huolimatta. Niiden kanssa. Rakastaa itseäni kokonaisena. Juuri sellaisena kuin olen.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla