Aihearkisto: 3. Sisäisten esteiden purkaminen

Manifestointiprosessin kolmas askel sisäisten esteiden purkaminen. Sisälläsi on paljon sellaista, mikä estää unelmaasi toteutumasta. Sinun tehtäväsi on tiedostaa ja purkaa nuo esteet.

Negatiivinen mieleni ei estä minua toteuttamasta unelmia!

Luulin pitkään, että se johtuu vaikeista kokemuksistani. Siis se, että minulla on negatiivinen mieli.

Luulin sen johtuvan siitä, että koulussa ainoat kaverini kääntyivät minua vastaan ja alkoivat yhdessä kiusata minua.

Siitä että masennuin vakavasti 15-vuotiaana.

Luulin sen johtuvan paniikkihäiriöstä. Traumaattisista kokemuksista. Sosiaalisista peloista. Uupumuksesta, opintojen keskeytymisestä ja työttömyydestä. Siitä että yli kolmekymppisenä minulla ei ollut hyödyllistä koulutusta, enkä ollut vielä päässyt työelämään.

Jo parikymppisenä aloin ymmärtää mielen voiman törmätessäni positiiviseen ajatteluun ja siihen, miten luomme elämäämme ajatuksillamme. Osittain positiivisesta ajattelusta lukeminen auttoi. Toisaalta se sai minut kuitenkin asettamaan itselleni liian kovia vaatimuksia, koska lukemani kirjat antoivat viestin, että luodakseni unelmani todeksi minulla ei saisi olla yhtään negatiivista ajatusta tai tunnetta.

Pitkään ponnistelin muuttaakseni kaikki ajatukset ja tunteet positiivisiksi. Jossain vaiheessa luovutin, koska tajusin sen olevan turhaa. Tajusin, että tunsin itseni turhaan epäonnistuneeksi siitä, että minulla edelleen oli negatiivisia ajatuksia ja tunteita, koska negatiivisuudestani huolimatta unelmani alkoivat tulla todeksi.

Olen vastustanut yltiöpäistä positiivista ajattelua vuosikausia. On epäinhimillistä vaatia ketään ajattelemaan ja tuntemaan positiivisesti 24/7. Sellainen määrä positiivista ajattelua ei ole mahdollista ihmisaivoille.

Kuulostaa ehkä rajulta väitteeltä, mutta törmäsin kesällä tieteellisiin kirjoihin, jotka vahvistavat monta asiaa, jotka olen huomannut todeksi työskennellessäni itseni ja asiakkaiden kanssa. Kaikkein mielenkiintoisinta tällä hetkellä on oppia asioita aivojen näkökulmasta. Innostuin asiasta niin paljon, että aloitin viime viikolla Positive neuroplasticity -koulutuksen, jossa opin, mitä onnellisuus vaatii aivon kannalta.

Olet saattanut huomata tämän jo omassakin elämässäsi, mutta aivoissasi vallitsee negatiivinen puolueellisuus. Se tarkoittaa, että aivot muistavat negatiiviset kokemukset monta kertaa paremmin kuin positiiviset, ja jäävät kiinni negatiivisiin asioihin ja kokemukseen ja ohittavat positiiviset lähes kokonaan, ellei ihminen tietoisesti vaali niitä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että negatiiviset kokemukset painuvat helpommin alitajuntaan ja alkavat ohjata ajatuksia, tunteita ja tekoja automaatiolla. Vaikka positiivisia kokemuksia olisi enemmän kuin negatiivisia, negatiivisia kertyy silti alitajuntaan nopeammin kuin positiivisia.

Lisäksi aivot toimivat luontaisesti puolet ajasta automaatiomoodissa, johon liittyy negatiivisia ajatuksia ja uhkakuvia. Vaarojen huomaaminen on auttanut pysymään hengissä silloin, kun nykyihmisen aivot ovat muotoutuneet. Ei siis ihme, jos et pysty ajattelemaan ja tuntemaan positiivisesti 24/7! Lähtökohtaisesti sellainen on vastoin aivojesi rakennetta.

Nykyään kuitenkin tiedetään aivoista niiden hämmästyttävä kyky muokkautua koko ajan läpi elämän. Jokainen ajatus, tunne ja kokemus synnyttää yhteyden aivojen hermosolujen välille. Tavallisesti positiiviset kokemukset synnyttävät vain väliaikaisen yhteyden hermosolujen välille, mutta on tapoja luoda näistä yhteyksistä pysyviä. Silloin esimerkiksi onnellisuudesta, ilosta, luottamuksesta tai sisäisestä rauhasta voi tulla pysyvä osa elämää.

Avainsanoja ovat säännönmukaisuus ja harjoittelu. Uudet yhteydet eivät synny aivoihisi itsestään.

Alkaessani lukea aivojuttuja ymmärsin, miksi asiakkaani, jotka kuuntelevat paljon manifestointiäänitteitäni, raportoivat, että heillä on hyvä olo omassa itsessään, ja että heillä on koko ajan hyvä olla.

Se johtuu siitä, että äänitteissäni yhdistyy kolme asiaa, jotka tukevat uusien yhteyksien syntymistä hermosolujen välille ja auttavat yhteyksiä muodostumaan pysyviksi.

Ensimmäinen syy, miksi manifestoinnit auttavat luomaan kestäviä positiivisia olotiloja on se, että niiden alussa keskitytään aina läsnäoloon. Huomasin jossain vaiheessa, että läsnäolo tuntuu todella hyvältä, ja otin sen osaksi jokaista manifestointia. Nyt tiedän, että tietoinen läsnäolo blokkaa aivoissa alueita, jotka tuottavat negatiivisuutta. Keskittyminen tietoiseen läsnäoloon manifestointien alussa lisää siis jo itsessään positiivista ja hyvää oloa.

Toinen syy, miksi manifestointiäänitteeni toimivat, on se, että perusvisualisoinnin lisäksi niissä keskitytään tietoisesti luomaan positiivisia ja ihania tunteita kuten syvää ja puhdasta elämäniloa, voimaa, viisautta ja onnellisuutta. Tunteiden avulla uudet yhteydet hermosolujen välillä muodostuvat nopeammin pysyviksi, kuin pelkästään ajatusten ja mielikuvien tasolla tapahtuvassa työskentelyssä.

Kolmas syy on toisto. Kehotan asiakkaitani kuuntelemaan vartin pituisia äänitteitä joka päivä, kunnes he tuntevat syvästi koko olemuksessaan, että äänitteissä puhutut asiat ovat totta.

Haluatko kokeilla itse? Suosittelen esim. kolmen viikon onnellisuuskuuria. Kuuntele Onnellisuusmanifestointia joka päivä kolmen viikon ajan, ja katso mitä tapahtuu. Jos sinulla ei ole Onnellisuusmanifestointia, tilaa se edullisesti tästä.

Helppo ja nopea tapa katkaista negatiiviset ajatukset

Minulla on ajoittain jaksoja, jolloin nukun todella huonosti. Herään viideltä aamulla, pyörin ja pyörin, enkä saa unta. Kun sama jatkuu jonkin aikaa, univelkaa – ja väsymystä – alkaa olla ihan mukavasti.

Viime viikolla oli sellainen jakso. Perjantaiaamuna nousin puoli kuudelta, koska tiesin, että uni ei enää tulisi. Edellisenä yönä olin kirjoittanut ja suunnitellut kahdesta puoli viiteen. Jo sitä ennen olin nukkunut usean yön huonosti.

On siis tarpeetonta sanoa, että olin väsynyt lähtiessäni perjantai-iltana ratsastustunnille. Olin joutunut jättämään yhden vakitunnin väliin ja menin nyt korvaamaan sen tunnille, jolla en ole käynyt koskaan aikaisemmin.

Jostain syystä uskoin, että tunnilla ratsastetaan aina koulua, ja olin hyvin helpottunut ajatellessani, että koulutunnista selviän ihan missä väsymystilassa tahansa. Esteet jännittävät minua, vaikka tykkäänkin hypätä.

Olin lievästi sanoen yllättynyt, kun tallille tullessani huomasin että koulutunnin sijasta edessä oli estetunti. Eikä edes mikä tahansa estetunti, vaan rataharjoitus.

Eikä siinä vielä kaikki, ryhmä oli minun tasoani reilusti edistyneempi. Tunnen yhden ratsastajista ja tiedän, että hän kisannut 90 cm:n luokissa. Verrattuna omiin 50 cm:n kisasuorituksiini se tuntuu aika hurjalta.

Ensimmäinen reaktioni lukiessani tallin seinältä rataharjoituksesta oli tehdä täyskäännös.

”Ei onnistu”, ajattelin. ”Minä en pysty tähän, en näin väsyneenä. Lähden kotiin. En vain yksinkertaisesti pysty tähän.”

Hetken aikaa olin täysin vakuuttunut, että olin oikeassa. Enhän minä mitenkään voisi pystyä siinä väsymystilassa. Esteradan hyppääminen vaatii valtavasti keskittymistä, enkä minä pystyisi siinä tilassa keskittymään riittävästi. Huomioni herpaantuisi, ja tippuisin. Minuun voisi sattua. Voisi käydä pahastikin.

Siinä vaiheessa kyllästyin negatiivisiin ajatuksiini. Edes tiedostamatta mitä tein, siirsin ajatukseni siihen hetkeen. Katsoin ympärilleni satulahuoneessa. Satuloita kolmessa rivissä. Tunsin lattian jalkojeni alla. Haistoin tallin hajun. Ja kas kummaa, negatiiviset ajatukset katosivat välittömästi.

”En tiedä, miten se tulee menemään”, ajattelin, ja se oli jo paljon positiivisempi ajatus. Päätin, että menen hetken kerrallaan ja keskityn niin hyvin kuin pystyn. Ehkä selviäisin.

Loppujen lopuksi ratsastin radan kahteen kertaan (se oli 60 cm), ja se meni ihan hyvin. Olin radan jälkeen ihan hengästynyt ja poikki, mutta pysyin selässä, ja pystyin hallitsemaan hevosta ja tekemään sen kanssa yhteistyötä ihan hyvin. Siitä jäi jopa onnistumisen kokemus, ja pitkästä aikaa tuli innostus mennä talliestekisoihin joskus lähiaikoina.

Seuraavana aamuna ajoin Ruoveden ratsutallin upeisiin maisemiin kuuntelemaan Tietoisesti taitava ratsastaja -luentoa. Siellä sain tieteellisen selityksen sille, mistä edellisillan negatiiviset ajatukset tulivat, ja miksi ne katosivat niin nopeasti.

Mutta ennen kuin kerron siitä enemmän, siirretään katse hetkeksi manifestointiin.

Sinähän tiedät, että manifestointi perustuu pitkälti positiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Tiedät, että et pysty luomaan unelmiesi elämää ajattelemalla negatiivisesti. Se ei vain onnistu.

Mutta tiedätkö, miksi positiivinen ajattelu on niin vaikeaa? Tiedätkö miksi ajatukset tuppaavat aina palaamaan negatiivisiin uomiin?

Entä haluatko tietää, miten katkaista negatiiviset ajatukset hyvin helposti ja nopeasti, ja muuttaa hetket, jolloin tiedostat palanneesi negatiivisiin ajatuksiin, ihaniksi voimanhetkiksi?

Urheilupsykologi ja mindfulness-kouluttaja Anna Andersén selitti Tietoisesti taitava ratsastaja -luennollaan aivojen toimintaa. Hän kertoi, että puolet ajasta aivot ovat ns. automaatiotilassa, johon liittyy negatiivisia ajatuksia, jopa uhkakuvia.

Automaatiomoodin voi kuitenkin katkaista hyvin helposti tulemalla tietoiseksi tästä hetkestä. Niin sanoo uusin tiede. Aistimalla mikä on läsnä tässä ja nyt negatiiviset ajatukset keskeytyvät.

Tämä on hyvin yksinkertaista ja helppoa. Riittää, että alat nähdä, kuulla, haistaa, maistaa tai tuntea läsnä olevia asioita. Pari syvää vatsahengitystä auttaa myös kätevästi tulemaan läsnäolevaksi tähän hetkeen.

On myös hyvä huomata, että aivot on rakennettu negatiiviseen ajatteluun. Uhkien huomaamisesta on ollut hyötyä lajin selviytymisen kannalta.

Sinussa ei siis ole mitään vikaa, jos sinulla on paljon negatiivisia ajatuksia. Negatiiviset ajatukset tarkoittavat yksinkertaisesti, että aivosi ovat normaalit.

Tiedät nyt siis helpon ja nopean tavan keskeyttää negatiiviset ajatukset. Riittää, että palautat itsesi aistihavaintojen kautta tähän hetkeen.

Automaatiomoodin katkaiseminen parantaa tilannetta, mutta tämän voi viedä vieläkin pidemmälle.

Sen jälkeen kun olet katkaissut negatiiviset ajatukset sinun on helppo siirtää ajatukset johonkin positiiviseen.

Jos et osaa katkaista negatiivisia ajatuksia, saatat yrittää vääntää ajatuksiasi väkisin positiivisiksi. Se ei  kuitenkaan toimi kovin hyvin, ainakaan minulla, ja olen luopunut siitä kauan sitten.

Kuitenkin sen jälkeen, kun automaatiomoodi on katkaistu, mielessä on tilaa juuri niille ajatuksille, jotka itse valitset.

Minä sanon: Valitse tällaisina hetkinä parhaat mahdolliset ajatukset!

Miten se tehdään?

Kun puhutaan unelmista, negatiiviset ajatukset keskittyvät yleensä siihen, mitä ET halua.

Jos esimerkiksi pyrit manifestoimaan taloudellista runsautta, negatiiviset ajatuksesi saattavat sanoa:

”Minulla ei ole riittävästi rahaa. Rahat eivät riitä. Minulla ei ole varaa siihen. Tiedän, että minun pitäisi maksaa tuo lasku, mutta mistä ihmeestä minä saan rahaa? En voi saada mistään rahaa laskun maksamiseen. Rahat eivät vain riitä.”

Nyt jos sinulla on selkeä visio haluamastasi runsaudesta ja osaat kiteyttää unelmasi yhteen lauseeseen, voit keskeyttää automaatiomoodin negatiivisine ajatuksineen, tulla tietoiseksi läsnäolevasta hetkestä ja sitten ajatella esimerkiksi:

”Raha on ystäväni. Raha auttaa ja tukee minua. Rahaa tulee jostain lisää. Tiedän sen.”

Samalla kun ajattelet näitä sanoja tunnet, että se on totta. Tunnet, että voit tukea ja luottaa rahaan, että raha todellakin on ystäväsi.

Tai saatat ajatella ”Olen luomassa ihanaa taloudellista runsautta” , ja samalla tuntea kehossasi, miten ihanalta se oikein tuntuukaan.

Jos pystyt tähän, negatiivisia ajatuksiasi seuraa aina ihana voimanhetki, jolloin palaat omaan totuuteesi ja unelmaasi.

Silloin se mitä ajattelet ja tunnet negatiivisten ajatusten jälkeen voittaa negatiiviset ajatukset, koska silloin positiivisissa ajatuksissasi on paljon voimaa.

Silloin todella luot unelmaasi, etkä sitä päinvastaista. Silloin todella manifestoit.

 

Kun alitajuisten rajoittavien uskomusten muuttaminen tuntuu liian vaikealta

Asiakas kirjoitti minulle hiljattain, että hän ei usko pystyvänsä enää muuttamaan rajoittavia alitajuisia uskomuksiaan.Kyseinen asiakas ei ole ensimmäinen, joka on sanonut minulle samaa, ja ymmärrän hyvin omastakin kokemuksesta, miltä hänestä tuntuu. Minustakin tuntuu välillä siltä, että törmään aina uudelleen ja uudelleen samoihin sisäisiin rajoituksiin, jotka estävät minua nauttimasta elämästä niin paljon kuin voisin. Olemasta rohkeampi, avoimempi, luottavaisempi, suurempi versio itsestäni, se, jonka sisälläni aavistan, ja jonka pyrin elämään todeksi.

Minäkin koen välillä lannistumisen hetkiä alitajuisten rajoitusteni kanssa ja mietin pystynkö ikinä vapautumaan niistä täysin.

Niinä hetkinä minua auttaa se, että muistelen lähtökohtiani kyseisen asian kanssa. Mietin missä pisteessä olin silloin kun aloin työskennellä kyseisen rajoittavan uskomuksen kanssa ja ymmärrän, että vaikka uskomus ei ole poistunut minusta kokonaan, elämä on jo selkeästi helpompaa kuin ennen työskentelyn aloittamista.

Se tuo toivoa, että vapaudun rajoittavasta uskomuksestani ajan kanssa vieläkin enemmän. Ja vaikka en pystyisi muuttamaan rajoittavaa uskomusta sataprosenttisesti, elämä on kuitenkin jo helpompaa kuin jos en olisi tehnyt mitään.

Tarkistuslista, kun rajoittavan uskomuksen muuttaminen tuntuu liian vaikealta:

  • Onko sinulla oikeat välineet rajoittavien uskomusten kanssa työskentelemiseksi? Tulokset saavat näkyä hitaasti varsinkin silloin kun työstää useampaa rajoittavaa uskomusta samaan aikaan, mutta jos olet käyttänyt jotain välinettä vuosikausia etkä huomaa mitään tuloksia, on aika etsiä uusia välineitä.
  • Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? Pystytkö hyväksymään oman keskeneräisyytesi ja elämän keskeneräisyyden? Jos et, tätä kannattaa harjoitella, koska se tekee elämän tuhat kertaa helpommaksi.
  • Huomaatko pienet muutokset? Oletko pannut  merkille, että et reagoi enää yhtä voimakkaasti rajoittavan uskomuksesi takia? Ehkä luot vielä sen takia toistuvasti ikäviä tilanteita, mutta tilanteet eivät tunnu ihan yhtä pahoilta kuin ennen. Ehkä tunnereaktiosi ei ollut enää yhtä voimakas. Muutos ei yleensä tapahdu kertarysähdyksellä vaan (hyvin) pienin askelin. Pidä päiväkirjaa pienistä muutoksista niin näet, että menet eteenpäin koko ajan.
  • Huomaatko elämässäsi myös ne asiat, jotka ovat jo hyvin? Saatat esimerkiksi kokea olevasi huono ja riittämätön useimmissa asioissa, mutta tiedät olevasi hyvä leipomaan. Kun kiinnität huomiota tunteeseen, että olet hyvä jossain, luot sitä tunnetta lisää.

Onnellisuus- ja onnettomuusansat

Olimme olleet ystäväporukan kanssa metsäretkellä, ja yksi ystävistäni oli viemässä minua kotiin. Juttelimme kaikenlaista, ja yhtäkkiä ystäväni alkoi puhua onnellisuusansasta. Höristin korviani, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta. Pyysin häntä kertomaan lisää.

Ystäväni oli lukenut onnellisuusansasta Russ Harrisin saman nimisestä kirjasta. Jos ymmärsin oikein, onnellisuusansa on uskomus, että elämän kuuluu olla jatkuvasti onnellista, ja että jos ei ole koko ajan hyvä olla, itsessä on jotain vikaa.

Kirjassa puhutaan kuulemma siitä, että unelmia toteuttaessa ei voi olla koko ajan hyvä olo. Pystyin samaistumaan tähän täysin. Toisaalta unelmien toteuttaminen ON ihanaa, innostavaa, ilahduttavaa, vapauttavaa, voimaannuttavaa, ja silloin kun toteuttaa unelmiaan sisältä käsin, unelmien toteutuminen tekee syvästi onnelliseksi.

Kuitenkaan onnellisuus ei minun ja Harrisin mielestä ole pelkästään ihanassa olotilassa lillumista, vaan jotain paljon laajempaa. Voin olla ja olen syvästi ja aidosti onnellinen esimerkiksi kohdatessani unelman tiellä olevan pelon, vaikka minulla sillä hetkellä olisi todella hankala ja epämukava olo.

Ilmeisesti Harris minun laillani ajattelee todellisen onnellisuuden tulevan siitä, että elää itsensä näköistä elämää, että toteuttaa ja elää todeksi niitä asioita, jotka itse syvällä sisällään kokee tärkeiksi.

Onnellisuusansa eli uskomus, että elämän kuuluu tuntua koko ajan hyvältä ja ihanalta, voi estää lähtemästä tielle, joka tuo todellista onnellisuutta ja täyttymystä.

Onnettomuusansa puolestaan on itse keksimäni termi, joka tuli mieleeni joitakin päiviä sitten ajatellessani onnellisuusansaa.

Onnettomuusansa koostuu kolmesta tekijästä. Ensimmäinen niistä on uskomus, että voi olla onnellinen vasta sitten, kun unelma on toteutunut, esimerkiksi kun tapaa ihmisen, jonka kanssa viettää loppuelämän.

Onnettomuusansan toinen tekijä on uskomus, että ei voi saavuttaa unelmaansa.

Tässä on jo umpikujaa kerrakseen, mutta onnellisuusansaan liittyy vielä yksi lannistava puoli. Nimittäin se, että jos onnettomuusansassa oleva kuitenkin onnistuu toteuttamaan unelmansa, hän voi vielä huomata, että unelman toteutuminen ei sittenkään tehnyt häntä onnelliseksi.

Onnellisuusansan purkaminen ei välttämättä tunnu aluksi kivalta, koska silloin joutuu astumaan ulos onnellisuuskuplasta ja kohtaamaan epämukavuutta, pelkoa, mahdollisia epäonnistumisia ja muita unelman toteuttamiseen kuuluvia ihanuuksia.

Kuitenkin se, että alkaa elää itselleen oikeaa elämää ja toteuttaa niitä asiota, jotka kokee syvällä sisällään tärkeimmiksi, tuo niin syvää, aitoa ja kokonaisvaltaista onnellisuutta, että huomaa sen pian olevan sen arvoista.

Onnettomuusansan purkaminen on lähtökohtaisesti mukavampaa. On mahtavaa oivaltaa, että voi olla onnellinen koska tahansa, ilman mitään erityistä syytä.

Jos ei kuitenkaan alitajuisesti usko, että omien unelmien on mahdollista toteutua, alitajunta saattaa asettaa muitakin esteitä onnellisuuden kokemiselle.

Ensimmäinen askel onnettomuusansasta vapautumiseen on tiedostaa, että onnellisuuteen ei tarvita ulkoisia syitä. Onnenlähde on jokaisen ihmisen sisällä. Toinen askel on vakuuttaa alitajunta siitä, että sinä saat olla onnellinen, myös toteuttamalla unelmiasi. Alitajunta ei tee päätöstä, sinä teet.