Aihearkisto: Tunnetyöskentely

Ego voi auttaa sinua tunnistamaan syvimmät unelmasi!

Asettaessasi tavoitteita uudelle vuodelle  on tietenkin tärkeää, että tavoitteesi vievät oikeaan suuntaan, ja jos minulta kysytään, oikea suunta on kohti aina vain syvenevää onnellisuutta ja täyttymystä.

On monia asioita, jotka synnyttävät alati syvenevää onnellisuutta ja täyttymystä. Minä keskityn omassa elämässäni ja työssäni unelmien toteuttamiseen, koska olen omakohtaisesti kokenut, miten kokonaisvaltaista ja syvää onnellisuutta se tuo.

Omien unelmien, varsinkin niiden syvimpien ja aidoimpien, tunnistaminen ei ole aina kuitenkaan ihan helppoa.

Kulttuurimme ei suoranaisesti tue unelmien toteuttamista, vaan leimaa sen jopa turvattomammaksi vaihtoehdoksi kuin sen, että elää yhteiskunnan normien ja toisten ihmisten odotusten mukaista elämää, vaikka se olisikin kaikkea muuta kuin onnellista.

Muun muassa siitä syystä monet meistä hautaavat unelmansa niin syvälle sisälleen, että edes me itse emme meinaa niitä löytää, silloinkaan, kun haluaisimme.

7 askelta unelman toteutumiseen -verkkokurssilla esittelen seitsemän asiaa, jotka voivat auttaa tunnistamaan syvimmät ja aidoimmat unelmat. Tässä niistä yksi.

Miten ego voi auttaa sinua tunnistamaan syvimmät ja aidoimmat unelmasi

Henkisen tieni varrella opin ajattelemaan, että ego on huono asia, että se on paha, ja että se johtaa meidät harhaan, eikä sitä pidä missään nimessä kuunnella.

Tämä oli kuitenkin itseni ulkopuolelta omaksuttu ajattelutapa, ja jossain vaiheessa se lakkasi tuntumasta oikealta. Sen sijaan aloin ymmärtää, että ego on yksinkertaisesti osa meitä, ja se auttaaa meitä monella tavalla toimimaan tässä maailmassa.

Hyvää egossa on se, että ego pitää meidän puoliamme. Silloin kun olemme itse liian haavoittuneita, tai tunnemme itsemme riittämättömiksi tai arvottomiksi, ego pyrkii pitämään huolta meistä ja täyttämään tarpeemme ja toiveemme.

Egolla on yllättävää viisautta, vaikka ei se toisaalta ole edes yllättävää, kun muistaa, että ego on oleellinen osa kokonaisuutta, joka muodostaa olennon joka olemme. Ego ei ole irrallinen yksikkö, vaan se toimii vuorovaikutuksessa muiden puoltemme kanssa.

Tämän vuorovaikutuksen kautta ego tietää suurimman osan siitä, mitä toiset puolemme tietävät. Siksi ei ole ihme, että ego tietää myös unelmamme, jopa silloin, kun emme ole toisilla tasoilla valmis paljastamaan unelmiamme itsellemme.

Huonoa egossa on puolestaan se, että se ei osaa toimia yhteistyössä sitä ympäröivän maailman kanssa, eikä se osaa ottaa huomioon ympäröiviä olosuhteita ja toisia ihmisiä. Ego on kuin pikkulapsi, joka haluaa kaupan ikkunassa olevan vaaleanpunaisen nallen itselleen nyt heti, ja jos se ei sitä saa, tulee itkupotkuraivari.

Mutta vaikka ego pyrkii toteuttamaan unelmasi tavalla, joka johtaa yleensä epäonnistumiseen, se ei silti tarkoita, että egosi olisi väärässä unelmasi suhteen.

Tiedän, että tämä on aivan päinvastaista kuin sinulle on opetettu. Tiedän, että sinulle on sanottu, että egon toiveet ovat alempia ja huonoja, ja että egosi johtaa sinua harhaan.

Egon kanssa työskennellessä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon jotain,  mitä sinulle ei välttämättä ole opetettu.

Olen nimittäin omassa elämässäni huomannut, että ego pyrkii antamaan minulle asioita ja kokemuksia, joita en jollain toisella taso usko voivani saada. Egoni uskoo, että voin saada mitä tahansa, ja siksi olen alkanut kuunnella sitä.

Kun ego haluaa jotain, pyrin kuuntelemaan, mitä minä tarkalleen ottaen syvällä sisälläni haluan, mitä en ole uskonut pystyväni saamaan. Jos egoni esimerkiksi haluaa mieheni tuovan kukkia juuri tiettynä päivänä ja suutun, jos hän ei niitä tuo, mietin mitä ihan oikeasti haluan, mitä kukkien saaminen symboloi minulle.

Tiedostettuani sen mitä haluan, esimerkiksi tuntea itseni rakastetuksi ja naiselliseksi, pyrin luomaan ne jollain rakentavammalla tavalla kuin itkupotkuraivarein.

(Tämä ei silti tarkoita, että itkupotkuraivareilta vältytään täysin.)

Mieti omaa elämääsi. Missä asioissa egosi on kovasti vallalla? Mitä yrität saada tapahtumaan väkisin, nyt heti, ja se synnyttää sinussa voimakkaita negatiivisia tunteita, jos asiat eivät suju suunnitelmiesi mukaan?

Voisiko noiden egon pyrkimysten taustalla olla jotain, mitä todella sydämessäsi ja sielussasi haluat, mutta minkä saaminen on – jostain syystä ja jollain tasolla – tuntunut mahdottomalta?

Mitä tapahtuisi, jos uskoisit, ytimessäsi asti, voivasi saada sen?

Entä jos et pysty tuntemaan kiitollisuutta

Kiitollisuus on ollut tällä viikolla tavallista enemmän pinnalla amerikkalaisen kiitollisuuspäivan takia.

Manifestoinnissa kiitollisuus on toki paljon pinnalla muutenkin. Monet pitävät sitä suorastaan yhtenä manifestoinnnin peruslähtökohdista.

“Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on, niin saat lisää kaikkea ihanaa”, sanotaan.

Ja, vielä pahempaa: “Jos et pysty olemaan kiitollinen siitä, mitä sinulla on, et saa sitä mistä unelmoit”.

Ihmiselle, joka tuntee luontaisesti paljon kiitollisuutta, tämä ei tuota mitään ongelmaa, mutta entä silloin, jos et vain pysty olemaan kiitollinen kaikesta mistä sinun pitäisi olla?

Ensinnäkin on hyvä miettiä, miksi kiitollisuus olisi edellytys manifestoinnin onnistumiselle. Oman kokemukseni mukaan se ei ole, mutta uskon monien pitävän kiitollisuutta tärkeänä siksi, että kiitollisuus avaa sinua vastaanottamaan unelmasi.

Toisaalta kiitollisuus ei ole ainoa tunne, joka voi avata sinut vastaanottamaan unelmasi. Minulle esimerkiksi kiitollisuus on aina ollut enemmän tai vähemmän hankala tunne, mutta olen oppinut avautumaan unelmilleni muulla tavalla.

Loppujen lopuksi kiitollisuudessa on kyse siitä, että arvostaa jotain ja iloitsee sen olemassaolosta. Itse olenkin avautunut unelmilleni usein ilon kautta. Alkamalla tuntea iloa kaikesta mitä elämässäni  jo on ja liittämällä ilon siihen, että unelmani toteutuvat, ja että elän jo niiden keskellä.

Sinullekin unelmalle avautuminen voi tapahtua ilon kautta. Tai sen kautta, että todella arvostat jotain mitä sinulla on, ja manifestoidessasi arvostat sitä, että unelmasi on jo toteutunut.

Ilo ja arvostaminen avaavat usein myös kiitollisuudelle, mutta se ei ole manifestoinnin kannalta välttämätöntä, vaikka aito kiitollisuus tuntuukin todella hyvältä.

Ilon sijasta unelmalle avautuminen voi tapahtua sinulle myös jonkun muun tunteen kautta, jota sinun on helpompi tuntea kuin kiitollisuutta.

Tunteet ovat tärkeä osa manifestointia. Tunnustele seuraavan viikon ajan erityisesti positiivisia ja ihania tunteitasi ja pyri liittämään niitä unelmasi toteutumiseen.

Kokeilemalla löydät juuri oikeat tunteet sinulle, ja keskittyessäsi enemmän itsellesi luontaisiin positiivisiin tunteisiin sinulle saattaa avautua odottamattoman ihania kokemuksia.

Kateus johti minut tähän!

Kateus on yksi tuomituimmista ja parjatuimmista tunteistamme. Usein puhutaan suomalaisesta kateudesta, aina negatiiviseen sävyyn ja niin, että kateelliset ovat aina toisia ihmisiä, ei koskaan ihminen itse.

Tällaisessa ilmapiirissä voi olla vaikeaa myöntää, edes itselleen, että on kateellinen jostain, mitä toisella on.

Kuitenkin kaikilla tunteilla on merkityksensä, jokaisella tunteella on viesti, jonka ymmärtäminen voi auttaa tekemään elämästä tasapainoisempaa ja onnellisempaa.

Oman kateutensa voi kohdata rakentavasti. Silloin se ei ole vahingoksi itselle tai toisille.

Julia Cameronin Tie luovuuteen -kirjasta opin ensimmäisen kerran, että kateus on kartta.

Kateus kertoo meille, mitä haluamme. Tämä on helppo ymmärtää.

Mutta vieläkin enemmän, kateus kertoo meille, mitä emme usko pystyvämme saamaan.

Vuosi sitten katselin kateellisena kavereiden Facebook-päivityksiä etelänmatkoilta. Olin aina haaveillut pääseväni pakoon marraskuun loskaa ja harmautta, mutta en ollut uskonut sitä mahdolliseksi itselleni.

Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa ajatellut, että nyt teen sen, syystalvella lähden.

Marraskuussa huomasin kuitenkin, että niin ei ollut käynyt. Yksi jos toinenkin kaveri näkyi olevan etelän lämmössä, mutta minä olin, taas kerran, loskan ja harmauden keskellä.

Ja minä olin kateellinen.

Kateus on ikävä tunne.

Eikä siinä vielä kaikki. Olimme puhuneet alkuvuodesta avomieheni kanssa, että lähtisimme yhdessä syystalvella etelään. Sitten totesimme, että meillä ei ole varaa.

Minä tyydyin siihen, mutta mies puhui koko alkusyksyn reissuun lähdöstä, varsinkin kun kuuli kaverinsa olevan lähdössä marraskuussa Thaimaahan.

Ja sitten mies sai Finnairin mokan takia Finnairilta lahjakortin, joka sattumalta kattoi lähes kokonaan yhden edestakaisen lennon Thaimaahan, ja mies sanoi varovasti, että olisi kiva lähteä kaverin mukaan.

Olinko minä onnellinen kumppanini puolesta, että hänelle sittenkin järjestyi matka?

En todellakaan.

Tunsin vain oman kateuteni ja paitsi jäämiseni, vaikka manifestointimentorina ja unelmatsempparina minun jos kenen pitäisi iloita toisten onnenpotkuista, varsinkin silloin kun niitä sattuu rakastamilleni ihmisille.

Se oli minulle kova paikka, mutta tapani on ollut tutkailla vaikeita ja ikäviä tunteitani ja kohdata ne täysin.

Pysähtyessäni kuuntelemaan kateuttani ymmärsin saman, minkä olin jo aikaisemmin huomannut olevan kateuden taustalla.

Nimittäin sen, että en ollut sallinut itselleni etelänmatkaa marraskuussa.

En ollut uskonut mahdolliseksi päästä reissuun, joten manifestoin (tietenkin aikomattani) että en päässyt.

Mies sen sijaan uskoi pääsevänsä reissuun, ja hän manifestoi myös sen mihin uskoi.

Voit kuule uskoa, että se ei ollut miellyttävä hetki. Oli ollut paljon helpompaa kiukutella lapsellisesti miehelle, kun kehtasi lähteä ilman minua, vaikka tiesi että olisin myös halunnut lähteä. Paljon vaikeampaa oli myöntää, että olin saanut juuri sitä mitä olin tilannut.

Kuitenkin sillä hetkellä, kun näin mitä olin alitajuisesti manifestoinut itselleni, päätin, että ensi syystalvena minäkin pääsen etelään. Silloin vasta tunsin ensimmäistä kertaa, että se ihan oikeasti on mahdollista myös minulle. Silloin vasta todella sallin sen itselleni.

Olen varma, että juuri tämän haastava totuuden hetki auttoi minua lopultakin toteuttamaan unelmani.

Lukiessasi tätä viestiä olen nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa Aasiassa. Kaksi viikkoa aurinkoa, lämpöä, hiekkarantoja, merta, lomaa ja rentoilua rakastamani miehen kanssa.

Terveisiä Phuketista, toteutuneen unelman keskeltä!

Onnellinen negatiivisesta mielestäni huolimatta

Luulin pitkään, että se johtuu vaikeista kokemuksistani. Siis se, että minulla on negatiivinen mieli.

Luulin sen johtuvan siitä, että koulussa ainoat kaverini kääntyivät minua vastaan ja alkoivat yhdessä kiusata minua.

Siitä että masennuin vakavasti 15-vuotiaana.

Luulin sen johtuvan paniikkihäiriöstä. Traumaattisista kokemuksista. Sosiaalisista peloista. Uupumuksesta, opintojen keskeytymisestä ja työttömyydestä. Siitä että yli kolmekymppisenä minulla ei ollut hyödyllistä koulutusta, enkä ollut vielä päässyt työelämään.

Jo parikymppisenä aloin ymmärtää mielen voiman törmätessäni positiiviseen ajatteluun ja siihen, miten luomme elämäämme ajatuksillamme. Osittain positiivisesta ajattelusta lukeminen auttoi. Toisaalta se sai minut kuitenkin asettamaan itselleni liian kovia vaatimuksia, koska lukemani kirjat antoivat viestin, että luodakseni unelmani todeksi minulla ei saisi olla yhtään negatiivista ajatusta tai tunnetta.

Pitkään ponnistelin muuttaakseni kaikki ajatukset ja tunteet positiivisiksi. Jossain vaiheessa luovutin, koska tajusin sen olevan turhaa.

Tajusin, että tunsin itseni turhaan epäonnistuneeksi siitä, että minulla edelleen oli negatiivisia ajatuksia ja tunteita, koska negatiivisuudestani huolimatta unelmani alkoivat tulla todeksi.

Olen vastustanut yltiöpäistä positiivista ajattelua vuosikausia. On epäinhimillistä vaatia ketään ajattelemaan ja tuntemaan positiivisesti 24/7. Sellainen määrä positiivista ajattelua ei ole mahdollista ihmisaivoille.

Kuulostaa ehkä rajulta väitteeltä, mutta törmäsin kesällä tieteellisiin kirjoihin, jotka vahvistavat monta asiaa, jotka olen huomannut todeksi työskennellessäni itseni ja asiakkaiden kanssa.

Kaikkein mielenkiintoisinta tällä hetkellä on oppia asioita aivojen näkökulmasta. Innostuin asiasta niin paljon, että aloitin viime viikolla Positive neuroplasticity -koulutuksen, jossa opin, mitä onnellisuus vaatii aivon kannalta.

Olet saattanut huomata tämän jo omassakin elämässäsi, mutta aivoissasi vallitsee kielteinen vinouma.

Se tarkoittaa, että aivot muistavat negatiiviset kokemukset monta kertaa paremmin kuin positiiviset, ja jäävät kiinni negatiivisiin asioihin ja kokemukseen ja ohittavat positiiviset lähes kokonaan, ellei ihminen tietoisesti vaali niitä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että negatiiviset kokemukset painuvat helpommin alitajuntaan ja alkavat ohjata ajatuksia, tunteita ja tekoja automaatiolla. Vaikka positiivisia kokemuksia olisi enemmän kuin negatiivisia, negatiivisia kertyy silti alitajuntaan nopeammin kuin positiivisia.

Lisäksi aivot toimivat luontaisesti puolet ajasta automaatiomoodissa, johon liittyy negatiivisia ajatuksia ja uhkakuvia.

Vaarojen huomaaminen on auttanut pysymään hengissä silloin, kun nykyihmisen aivot ovat muotoutuneet. Ei siis ihme, jos et pysty ajattelemaan ja tuntemaan positiivisesti 24/7! Lähtökohtaisesti sellainen on vastoin aivojesi rakennetta.

Nykyään kuitenkin tiedetään aivoista niiden hämmästyttävä kyky muokkautua koko ajan läpi elämän.

Jokainen ajatus, tunne ja kokemus synnyttää yhteyden aivojen hermosolujen välille.

Tavallisesti positiiviset kokemukset synnyttävät vain väliaikaisen yhteyden hermosolujen välille, mutta on tapoja luoda näistä yhteyksistä pysyviä.

Silloin esimerkiksi onnellisuudesta, ilosta, luottamuksesta tai sisäisestä rauhasta voi tulla pysyvä osa elämää.

Avainsanoja ovat säännönmukaisuus ja harjoittelu. Uudet yhteydet eivät synny aivoihisi itsestään.

Alkaessani lukea aivojuttuja ymmärsin, miksi asiakkaani, jotka kuuntelevat paljon visualisointiäänitteitäni, raportoivat, että heillä on hyvä olo omassa itsessään, ja että heillä on koko ajan hyvä olla.

Se johtuu siitä, että äänitteissäni yhdistyy kolme asiaa, jotka tukevat uusien yhteyksien syntymistä hermosolujen välille ja auttavat yhteyksiä muodostumaan pysyviksi.

Ensimmäinen syy, miksi manifestoinnit auttavat luomaan kestäviä positiivisia olotiloja on se, että niiden alussa keskitytään aina läsnäoloon.

Huomasin jossain vaiheessa, että läsnäolo tuntuu todella hyvältä, ja otin sen osaksi jokaista visualisointiäänitettä. Nyt tiedän, että tietoinen läsnäolo blokkaa aivoissa alueita, jotka tuottavat negatiivisuutta. Keskittyminen tietoiseen läsnäoloon manifestointien alussa lisää siis jo itsessään positiivista ja hyvää oloa.

Toinen syy, miksi visaulisointiäänitteeni toimivat, on se, että perusvisualisoinnin lisäksi niissä keskitytään tietoisesti luomaan positiivisia ja ihania tunteita kuten syvää ja puhdasta elämäniloa, voimaa, viisautta ja onnellisuutta.

Tunteiden avulla uudet yhteydet hermosolujen välillä muodostuvat nopeammin pysyviksi, kuin pelkästään ajatusten ja mielikuvien tasolla tapahtuvassa työskentelyssä.

Kolmas syy on toisto. Kehotan asiakkaitani kuuntelemaan vartin pituisia äänitteitä joka päivä, kunnes he tuntevat syvästi koko olemuksessaan, että äänitteissä puhutut asiat ovat totta.

Haluatko kokeilla itse? Suosittelen esim. kolmen viikon onnellisuuskuuria.

Voit tehdä sen omatoimisesti keskittymällä joka päivä intensiivisesti onnellisuuden visualisointiin ja tuntemiseen.

Jos haluat kokeilla ohjattua onnellisuuskuuria, tilaa edullisesti Onnellisuusvisualisointi ja kuuntele sitä päivittäin vähintään kolmen viikon ajan.